Viime syksynä mun paras kaveri sitten hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi. Sen kanssa tuli sitten puhuttua aika paljon kaikista vaihtovuoteen liittyvistä asioista ja mua alko harmittamaan kun en ite ollu lähössä. Mietin, että en oo valmis lähtee vieraaseen maahan puhumaan vierasta kieltä ja vielä menemään yksin uuteen kouluun.
Jotenki yhtenä iltana aloin lukemaan vaihtariblogeja ja muuta sellasta ja sitten tajusinkin, että eihän mun tarvi olla siihen valmis. Kyllä munkin pitäis lähteä vaihtoon kerta mulla on siihen tilaisuus. Vanhemmatkin kannusti lähtemään heti kun otin asian esille, ja sitten sitä oltiinkin jo soittelemassa haastatteluaikoja, vaikken vielä ollutkaan päättänyt, uskaltaisinko oikeasti lähteä vaihtoon. Järjestöksi valitsin YFU:n, koska olin kuullut siitä pelkkää hyvää.
Haastattelun jälkeen päätin, että jos mut vaihto-oppilaaksi hyväksytään, niin sitten kans menen. Ja niin mut sitten hyväksyttiin Saksaan. Saksan valitsin, koska halusin oppia kokonaan uuden kielen. Lukiossa olin saksaa siinä vaiheessa yhden kurssin lukenut, joten Saksa tuntui sitten hyvältä vaihtoehdolta. Oon tosi onnellinen nyt, että päätin lähteä vaihtoon, koska oon kasvanu tosi paljon viime syksystä ja nyt mua kyllä kaduttais hurjasti, ellen olis lähössä vaihtoon.
Sain isäntäperhetiedot huhtikuun lopulla. Mua ei oo varmaan ikinä jännittäny niin paljon kun näin sen viestin sähköpostissa. En uskaltanu avata sitä ekaan tuntiin ja lopulta mun kaveri sitten avaskin sen ja kerto ne tiedot mulle. Mulla on äiti ja isä , 00-, 98- ja 96- syntyneet siskot ja koira. Paikka on 3300 asukkaan kylä nimeltä Villingendorf, joka sijaitsee Etelä-Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa. Oli ihanaa kuulla että mulla on siskoja ja että saan asua pienessä paikassa, joka on ainakin erilainen kun Oulu! Perheen äidin kanssa oon lähetelly sähköpostia ja siskojen kanssa ollaan juteltu facebookissa. Kaikki vaikuttaa tosi mukavilta, ja oikeestaan siitä lähtien kun sain tuon perheen oon ollu niiiin innoissaan lähössä!
Toukokuun puolivälissä oli sitten YFU:n lähtövalmennusleiri, joka ei ainakaan sitä innostusta laannuttanut. Se oli aivan huippu kokemus ja oli tosi kiva tutustua muihin vaihtareihin. Valmennus oli myös tosi hyödyllinen, ja muutenki YFU on tuntunut tosi hyvältä järjestöltä.
Valmennusleirillä vielä tuntu, että lähtöönhän on vielä ikuisuus. Kuitenkin tää kesä on menny tosi nopeasti ja nyt yhtä äkkiä siihen lähtöön onkin enää kaksi viikkoa! Nyt on jo ihan outo olo ja mun ajatukset pyörii kokoajan vaan Saksassa. En vielä oikeesti ees käsitä että kohta lähen oikeesti vuodeksi pois, mutta ehkä ihan hyvä niin. Tiiän että nää kaks viikkoa menee tosi nopeesti, mutta vielä ehtii onneks tehä vaikka mitä täällä Suomessa ja pakkaamistakaan ei ihan vielä tarvi alottaa!
