Makeaa mahan täydeltä

Hallo! Nopeasti on menny ekat viikot Saksassa, vaikka en ookkaan hirveen paljon mitään tehny. Tosiaan olin ekat puoltoista viikkoa mun vanhimman siskon ja sen poikaystävän kaa kolmestaan kotona. Ne on tosi mukavia ja aina yritti keksiä mulle jokapäivälle jotain tekemistä, mutta silti istuin joka päivä 5h vaan yksin mun huonees puhelin ja kone ainoina kavereina, kun se mun sisko kävi töissä ja muuta sellasta. Viikko putkeen tollasta tuntu aika hirveeltä varsinki kun kuulin muilta vaihtareilta kuinka ne pitää hauskaa ja matkustaa tms. Välillä oli aika kauhee olo ja toivoin vaa et oisin ollu kotona Suomessa.

Käytiin tän perheen toisella asunolla naapurikylässä
keräämässä tollasia luumun tapasia hedelmiä.

Ja asioita ei parantanu se, että en saanu paljon yhtää ruokaa! Siis tottakai leipää ja tällasta saan syyä nii paljon ku haluan mut seki on jotenki vähä noloa ku kukaan muukaan ei syö. Mutta siis lämmintä ruokaa! Olin 5 päivää ilman lihaa ja kahtena päivänä ainut ruoka oli kananmuna... Sit tajusin, että voin itekkin kokata ja niimpä menin kauppaan ja tein makaroonilaatikkoa. Muutki tykkäs siitä tosi paljon ja mua pyydettiinki tekee sitä toistekkin.

Keskiviikkona tuli sitten muu perhe kotiin lomamatkalta. Ne tuli päivän odotettua aijemmin ja aamulla kun kävelin keittiöön niin siellähän ne sitten oli. Kaikki oli niin ilosia ja musta tuntu heti, että tää on mukava perhe. Siinä sitten aletttiin syömään aamupalaa ihan normaalisti. Nyt kun tää perhe on ollu täällä, mua on kysytty kokoajan mukaan kävelylle, torille, kauppaan ja muuta sellasta. Keskiviikon jälkeen ei oo ollu yhtään tylsää hetkeä! Käytiin myös mun toisen siskon kans tossa lähikaupungissa, joka on Lounais-Saksan vanhin kaupunki ja sen kyllä huomaa. Niin kauniita erivärisiä ja koristeellisia taloja! Muutenki rakastan maisemia täällä, maissipeltoja joitten takaa näkyy vuoria.

Ja vaikka aluks olin tosi huolissani et saanko täällä tarpeeks ruokaa, niin nyt kun tää perhe on täällä se ei oo ollu enää mikään ongelma. Syyään kolmesti päivässä, mutta se kyllä ihan riittää mulle kun viimeviikolla saatettii syyä vaan kahesti. Ja täällä on niin hyviä ruokia! Eilen oli mun siskon synttärit ja meillä oli vaikka minkälaisia kakkuja ja leivoksia pöydät täynnä. Nää leipoo tosi paljon ite ja näillä on myös puutarha täällä ja toisessa kylässä, josta ne kerää vaikka mitä hedelmiä ja vihanneksia. Lihat, makkarat ja juustotki ostetaan melkeen aina jostain torilta. Ainut asia mikä syömisissä ärsyttää, nii näitten mielestä kakku tai joku makea on ihan hyvä lounas. Esim äsken söin lounaaksi palan juustokakku ja sit toisen palan jotain kirsikkakakkua ja nyt on aika paha olo. Onneks nyt tiiän että illallakin syyän jotain!

Nyt musta tosiaan tuntuu että en ois voinu kyllä mukavampaa perhettä toivoa! Kaikki ottaa mut niin hyvin huomioon ja mulle on sanottu että saan olla kuin kotonani ja syyä niin paljon kun haluan yms. Ja tässä perheessä näyttää olevan tosi hyvä henki! Ite en kyllä vielä paljoa ymmärrä tosta saksan puhumisesta, kun keskenään puhuessaan tietenki kaikki puhuu tosi nopeeta ja tääl on vielä aika vahva murre. Nyt kuitenkin mulle jo puhutaan saksaa, ja ymmärrän aika paljon kun tarpeeks hittasti puhutaan! Vastaan englanniks kylläkin, mutta ehkä kohta vois jo alkaa yrittää saksaa :D

OWO ja ekat päivät perheessä

Nyt on oltu täällä saksassa jo yli viikko! Viime sunnuntaina lähti lento Helsingistä Hampuriin. Olin hyvästelly perheen ja kaverit jo Oulussa edellisenä päivänä, joten olin oikeestaa pelkästää innoissaan.

Hampurista lähettiin sitte bussilla Lauenburgiin valmennusleirille. Ekat päivät melkee kaikkia meitä leiriläisiä ärsytti olla siellä ja meistä se tuntu nii tylsältä ja turhalta. Käytii kokoajan vaa lidlissä karkkiostoksilla että ois ollu es jotain iloa päiviin. Plus mua masensi se, että kaikki ohjeet annettiin saksaksi ja ne ohjaajat vähän niinku kielsi puhumasta enkkua. Olin varmasti huonoin saksanpuhuja koko leirillä, mutta onneks sitte huomasin, että muutki puhuu keskenään enkkua ja sit oliki helpompi saaha kavereita. (tuolla leirillä oli siis Saksaan tulleita vaihtareita ympäri eurooppaa)

Leiri muuttu kuitenki päivä päivältä mukavammaks ja viimesenä iltana tuntu kyllä tosi haikeelta. Nyt varsinki kun jälkeenpäin aattelee siellä leirillä oli aivan mahtava tunnelma ja kaikki ihmiset oli niiin mukavia. Ja se sitä saksaaki ymmärsi lopussa jo aika hyvin, vaikka taisin silti oppia ton leirin aikana enemmän viroa kun saksaa. :D

                                                    Lauenburgista

Lauantaina sitte bussi lähti Hampurin juna-asemalle ja sieltä sitte kaikki lähti eri puolille Saksaa isäntäperheisiinsä. Mulla oli pitkä matka eessä, 8h junassa istumista. Alkumatkassa siinä oli muita vaihtareita mun kaa samas junas, ja olin tosi innoissani ja oli siistii matkustaa junalla Saksan läpi. Sit yksitellen ne kaikki muut vaihtarit jäi pois junasta, kunnes olin ihan yksin. Siinä vaiheessa mua alko jännittää ihan kamalasti se perheen näkeminen, tai oikeestaan mun siskon näkeminen, vietän kaks ekaa viikkoa mun siskon kaa kahestaa kun muu perhe on lomamatkalla. Kuitenki melkee heti kun näin mun hostsiskon ja sen sedän siellä asemalla, kaikki jännitys katos. Ne vaikutti heti tosi mukavalta ja ekana iltana syötii vähä iltapalaa ja mentii nukkuu.

Nää pari viime päivää on menny siinä, että ollaan käyty mummolla syömässä joka päivä ja käyty vähä käveleskelee täällä kylässä. Täällä on niin kaunista ja en voi vieläkää uskoa että saan oikeesti asua täällä vuoden! Eilen käytiin lähikaupungissa (jossa tuun käymään kouluakin)  hankkimassa mulle saksalainen liittymä, ja se oli kyllä aivan upea paikka. Kuvia en kerenny vielä ottamaan, mutta laitan niitä sitten kun oon ottanu! Ihmisetkin on täällä tosi mukavia ja lämpimiä, vaikka en ookkaa nähny hirveesti muita kun näitä perheenjäseniä.

                                                    Mun kotikylä

Näihin syömistapoihinki on vähän totuttelemista täällä. Nää syö vaan 3 kertaa päivässä ja vaan lounas on sellane kunnon ruoka. Mulla oli varsinki ekoina päivinä kokoajan vähä nälkä kun en tajunnu syyä tarpeeks sillon kun sitä ruokaa oli. Tänään kuitenki lounaalla söin itteni ähkyks ja nyt on sitten hyvin pärjänny kahestatoista tähä seittemään syömättä. Ja näille syöminen ei mikään sellanen asia että kaikki ottaa kaapista ruokaa millon haluaa, vaan kaikki mitä syyään syyän yhessä ja se on sellanen kunnon ruokahetki. Hyvää tää ruoka täällä kyllä on ollu, vaikka varmasti aika epäterveellistä, esim täällä mun perheessä ei käytetä ollenkaa margariinia, vaan pelkkää voita.

Lähdön huumaa

Nyt on sitte enää 2 päivää lähtöön! Kaikki asiat on ainaki melkeen nyt hoidettu loppuun, olin fiksusti jättäny kaiken tälle vikalla viikolle. Yllättävän paljon oli kaikkea mitä piti tehä, ei vaan pakkaaminen. Oon stressannu ihan hirveesti koko viikon ja nyt on niin ihanaa kun kaikki on valmista lähtöä varte.

Keskiviikkona pidin läksiäiset kavereille mun kaverin Iidan kanssa, joka lähtee kans Saksaan vaihtoon. Ei ne tosin ollu sellaset viralliset läksiäiset, vaan enemmänki sellanen viimene kerta kun nähtiin ton kaveriporukan kaa. Kyllähän siinä oli tietenki haikeet tunnelmat, ja mietityttää, että onko ens vuonna kaikki sitte ihan erilaista. Kaikkia kavereita en kerenny nähä koko kesänä kun oltiin nii eri aikaa Oulussa ja se kyllä vähän harmittaa ;(

Nyt kuitenkin oon vaan oikeestaan tosi innoissaan lähössä. Mun kalloon ei vaan painu että lähen vuodeksi pois. Ehkä siks musta ei tunnukkaan kovin haikealta lähteä. En oikeen käsitä, miten pitkä aika vuosi on. Sanon aina, että vuosihan on ihan lyhyt aika ja se menee tosi nopeesti, mutta nytkin kaverit muistutti, että siinä ehtii tapahtua vaikka mitä ja moni asia ehtii muuttua.

Sunnuntaina sitten lennetään Hampuriin ja sieltä sitte johonki siihe lähelle valmennusleirille. En vielä tiiä yhtään mitä siellä tehään tai missä se on, mutta sen näkee sitte. Saksaksi se kuulemma pidetään, ja mua kyllä pelottaa ymmärränkö siellä mistään mitään. En oo opiskellu saksaa nyt kesän aikana paljon yhtään vaikka olin nii suunnitellukki. Sieltä leiriltä sitten junalla Villingendorfiin perheeseen!

Tässä pari kuvaa läksiäisistä!