Aika jouksee..

Hei! Mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan, mutta oli pakko tulla kirjottamaan. Tosiaan olin viikon päiväkodissa työelämään tutustumassa ja nyt on jo sen jälkee viikko kouluaki takana. Päiväkodissa oli kivaa ja opin siellä paljon saksaa lasten kanssa puhuessa. Täällä päiväkodissa tehään moni asia aika eritavalla kun Suomessa, lapset käy pari tuntia iltapäivällä kotona, mummolassa tai jossain syömässä ja tulee sitten vielä iltapäiväks takasin.

Viime viikolla mua ahisti koulussa tosi paljon. Saksan puhuminen on mulle niin vaikeeta ja tuntuu, ettei kukaan jaksa kuunnella kun puhuu niin hitaasti. Oon myös niin väsyny, että mieluummin ion hiljaa kun puhun kenellekkään. Mua pelota, että just kun sain kavereita, menetän ne! Onneks tänään mun luokkalaiset tuli sanoo, että puhun jo tosi hyvää saksaa ja että meijän kanssa saa aina harjotella. Muutenki oon niin kiitollinen mun luokkalaisille, ne on niin mukavia ja ottaa mut aina huomioon!

Nyt mulla on tosi levoton olo. Noin kuukausi sitten mulla oli koti-ikävä ja unelmoin vaan Suomesta kaikki koulupäivät. Nyt en kaipaa Suomea ollenkaan, ja mua sattuu sydämestä ajatella sitä päivää, kun täältä lähen. No okei, ehkä vähän liioittelen. Mutta kiinnyn niin helposti asioihin. Rakastan mun joka aamusta koulureittiä, muutenki koulua, näitä kaupunkeja, tätä elämää ja tätä arkea! Vaikka mulla on välillä vaikeaa, niin oon jo niin tottunu ja kiintyny kaikkeen. Vielä kuukausi sitten ootin innolla Suomeen paluuta.. Kai se oli sit joku kulttuurishokki, joka on nyt ohi.

Huomenna olis enkun koe, torstaina kemia ja perjantaina matikka. Taidan lukea vielä vähän enkkua ja sitten nukkumaan! Moikka!

Syysloma

Hallo! Nyt on syysloma ohi ja paljon on tapahtunu. Oli yks parhaista lomista ikinä ja viimeset 3 viikkoa on muutenki ollu tähän mennessä mun vaihtovuoden parhaat. Ja vaikka ei ihan joka päivä ookkaan niin kivaa, niin silti mulla on se tunne, että saan vielä paljon kivoja hetkiä täällä Saksassa. Sen avullahan sitä jaksaaki! 

Tosiaan niinkuin viime postauksessa ja kerroin että, vaihtarimiitissä puhuin pelkkää saksaa ja olin tosi ylpee itestäni. Seuraavana päivänä heti alusta alkaen aloin puhumaan saksaa ja siitä lähtien oon menny pelkällä saksalla, mitä nyt joskus en tiiä kaikkia sanoja. Viime viikon lauantaina olin mun luokkalaisen synttäreillä, ja meillä oli niiiin hauskaa! Oon niin onnellinen, että mulla on saksalaisia kavereita, joitten kaa voi olla aivan oma ittensä ja pitää hauskaa.

Maanantaina lähin sitte Wunstorfiin, kaupunkiin lähellä Hannoveria, jossa asuu Iida, mun paras kaveri, joka on myös Saksassa vaihossa. Tiistaina tehtiin kierros Niedersachsenin isoissa kaupungeissa, jos kiinnostaa voit lukea siitä päivästä Iidan blogista saksaksi täältä! Iidanki kanssa jaksettiin puhua 2-tuntinen junamatka kokonaan saksaa, meijän takanaistuvat kyllä vähän nauro..

Bremen <3

Hannover

Hampurin Rathaus

Bremen. Kun tuota turpaa koskee, se tuottaa onnea. 

Ihanat maisemat Hampurin U-bahnista

Torstaina käytiin Hannoverissa shoppaamassa, ostin vaikka mitä ihanaa! Tosiaan ku ite asun kaukana isoista kaupungeista niin oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa shoppailla. Ja käyä ravintolassa ja kahviloissa ja ah elin kyllä sinä päivänä herroiksi! Toisaalta myös tajusin, että todellinen onnellisuus ei tuu tollasista asioista, ja ainut syy, miksi tuntu pahalta lopulta lähteä tänne korpeen on, että se Iida jäi sinne. Perjantai ja kesviikko meni täysin laiskotellesssa ja jutellessa ja launtai aamuna lähti juna takas Rottweiliin..

Saavuin toppatakki päällä Rottweilin asemalle ja siellä olikin Gastmama vastassa. Tunsin oloni niin tervetulleeksi kotiin! Istutiin varmaan 4 tuntia koko perhe pöydän ääressä ja kertoiltiin lomistamme. Sunnuntaina käytiin jälleen vaeltamassa ja täytyy sanoa, että nyt oli parhaat maisemat tähän mennessä. Tekeeköhä noi tahallaaan sillee, että joka kerta paremmille maisemille..

Tänään maanantaina ei alkanukkaan koulu, vaan oon viikon päiväkodissa, vähän niinku työelämään tutustumisessa. Koulussa mulle eka sanottiin, että mun pitäs mennä täksi viikoksi toiselle luokalla, kun muut tekee tän tutustumisviikon, mutta sit mun gastmama sano että voin ihan hyvin mennä tohon talon takana olevaan päiväkotiin. Tänään oli ainaki tosi ihanaa, noi saksalaiset lapset on niin ystävällisiä! Ja me ymmärretään toisiamme!

Schwarzwaldin upeat maisemat