Kotiin paluu

Hei! Kirjotan nyt Suomesta, mutta kerron tässä postauksessa myös mun viimesistä viikoista saksassa. Ne oli varmasti mun parhaat viikot saksassa mikä tietysti teki kotiinpaluusta entistä hankalampaa. Tulin siis viime perjantaina ja nyt kolmen päivän jälkeen Suomessa on edelleen tosi sekava olo.

Niinkun sanottu viimeset viikot saksassa oli ihan mahtavat. Oli lämmin, käytiin usein uimassa ja pidettiin joka perjantai grillijuhlat. Me myös juhlittiin mun synttäreitä koko luokan kanssa ja se oli aivan mahtava päivä !! Nautin viimesen kuukauden myös arjesta ihan eri tavalla. Mulla oli vihdoin hyviä kavereita ja tunsin oikeesti kuuluvani porukkaan. Mun Gastmamakin sano, että susta on tullu paljon avoimempi ihminen ja kotonakin pystyin loppuvaiheessa olemaan oma itseni. Oon myös ilonen että pystyin loppuun asti nauttimaan mun elämästä enkä miettiny liikaa sitä, että kohta lähen Suomeen.

Freibadissa vietettiin viimesillä viikoilla paljon aikaa 

tää kuva kertoo kaiken lentopallosta. Jäätiin aina pukukoppiin juttelemaan pitkäks aikaa sen jälkeen

En pitäny mitään erityisiä läksiäisiä, mentiin viimesenä iltana kavreitten kanssa syömään ja sen jälkeen vielä perheen kanssa jätskille. Mun kaverit oli tehny mulle sellasen albumin missä oli kaikki meijän parhaat muistot mun vaihtovuodelta <3 Koulusta sain sellasen hauskan todistuksen mihin opettajat oli yhteistyöllä kirjottanu sellasen raportin mun vaihtovuodesta. Kotiin lähteminen oli kyllä vaikeaa ja myöhästyinki sitten bussista kun jäin hyvästelemään meijän luokkalaisia ja koulun nurkkia :D Illalla kun tulin niitten syömisten jälkeen kotiin, mua ootti vielä pakkaus. Oli haikea ja pitkä yö kun olin jättänyt niin paljon pakkaamista viimeselle illalle.

Aamulla piti sitten neljältä herätä vielä pakkaamaan loppuun ja viien jälkeen siskon poikaystävä ago mut juna-asemalle. Pahin hetki oli se, kun se auto lähti siitä pihasta. Ajettiin kylän läpi ja sit vielä Rottweilin läpi juna-asemalle ja ymmärisin niin hyvin että nyt oikeesti lähen. Itkin kook automatka ja se siskon poikaystävä vähän nauro :D Juna-asemalla oli vielä mun parhaat kaverit hyvästelmässä ja meillä oli vielä siinä puol tuntia aikaa ennenkä se juna lähti ja siinä vielä naurettiin ja juteltiin ihan normaalisti. Se kamala tune, kun se juna lähti ja en enää nähny niitä kavereita siinä.. siitä alko mun 12 tunnin matka kotiin.

En olis halunnu lähtä

Kaverit tuli puol 6 aamulla juna-asemalle <3

Lentokentällä oli koko perhe vastassa ja automatkan kotiin olin aivan innoissaan ja onnellinen siitä että oon Suomessa. Kuitenki se innostus meni aika nopeesti pois ja aloin jo ikävöimään Saksaa. Suomen puhuminen tuntu niin tylsältä mua alko pelottaa mitä mää mun elämällä nyt oikeen teen. Mulla on tähän mennessä ollu niin, että yks tunti aina tuntuu hyvältä olla suomessa ja seuraava tunti taas sitten masentaa ja haluan vaan takas saksaan. Tää on ollu paljon vaikeampaa kun luulin, paljon vaikeampaa kun saksaan lähtö viime kesänä!! Oon nähny jo paljon kavereita ja se on helpottanu. Oulun keskustassa käyminenki tuntu vaan pahalta, se oli niin ruma ja mua ahistaa että jouun elää täällä vielä ainakin 2 vuotta.

Mun saksavuosi oli loppujen lopuksi tosi hyvä vuosi ja oon ilonen, että uskalsin lähteä. Oon oppinu uuen kielen, saanu paljon uusia kavereita Saksasta ja voittanu monia pelkoja. Mulla meni melkeen kaikki maholliset asiat pieleen tai eri tavalla kun olefin, mutta mikään ei anna vastusta sille, miten paljon koin ja opin!!