Ihana viikko!

Moi! Niinku sanoin niin alan nyt kirjottaa useammin tänne! Nyt kelpaa kirjottaaki kun kerranki mulla on ollu tosi hyvä viikko. Eka kertaa oikeesti tuntuu siltä, että mulla on muutankin elämää kun Candy Crush Saga.

Alkuviikosta olin aika alakuloinen ja en jaksanu koulussakaan oikee puhua ihmisille. Alko ahistaan vähän kun mun saksanope, joka pitää mulle ja meijän koulun toiselle vaihtarille saksantunteja, alko kyselee että miksen vietä aikaa mun luokkalaisten kanssa vapaa-ajalla ja miksen puhu saksaa. No sitten päätin, että nyt loppuu enkun puhuminen ja koulussa oonki sen jälkee yrittäny melkee pelkällä saksalla. Ja nykyään kaikki mun luokkalaisetki on huomannu, että mulle voi puhua ihan saksaa!

Oon ilonen, että mulla on koulussa jo sellanen kaveriporukka, joitten kanssa voin aina olla. Ja vielä tykkään niistä tosi paljon! Ne osaa jotenki tosi hyvin ottaa mut kaikkiin keskusteluihin mukaan ilman että se keskustelu mitenkään häiriintyy. Tuntuu niin ihanalta nauraa pitkästä aikaa kavereitten kaa! Torstaina myös kävin niitten kaa kaupungilla ja meillä oli tosi hauskaa.

Perjantaina oli sitten taas ihan mahtava päivä! Aamulla koulussa ymmärsin lähes kaiken, mitä uskonnonope puhu, vaikka teema oli universumin synty. Koulusta lähin sitten onnellisena auringon paistaessa orkesteriin, johon en kuitenkaa päässy, kun siskot oli unohtanu ottaa mun viulun sinne :D No menin sitten Gastmaman kaa ostoksille ja sain hyvät naurut: Pasta oli tajouksessa ja sitä sitten lapattiin 30 pakettia kärryihin ja kotona koko perheen voimin vietiin niitä kellariin. Ja ostettiin SUKLAAJUGURTTIA joka on maailman parasta!!

Illalla menin mun siskon kaa bileisiin ja olin ihan varma että istun vaa yksin jossai nurkassa ku en ymmärrä mistään mitään. Ei ollu kuitenkaa ja kävin ihan kunnon keskusteluja saksaksi! Tutustuin ihan sika moniin ihmisiin ja oli tosi hauskaa. Jäin sinne yötä ja seuraava päivä meniki sitten vaan väsyneenä kotona valvotun yön jälkeen.

Tänään olin YFUn vaihtarimiitissä Stuttgartissa. Olin ihan paniikissa kun tulin sinne, mun piti muka esitellä niille kaikille mun hostperhe saksaksi. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja huomasin, että mun saksa ei oo ollenkaan huono, en vaan uskalla yrittää tarpeeks. En puhunu koko miitin aikana sanaakaan enkkua, tein virheitä, mutten välittäny. Nyt tässä vaan toivon, että huomenna koulussa uskaltaisin samalla tavalla yrittää..Hyvää yötä! <3

Täällä myydään Joulutarinaa kaupassa!

Arkea Saksassa

Terve! Tänään mulla oli koulua vaan 7.50-11.05 kun opettajilla oli joku matka. Kotona olin kuitenkin vasta 12.30 bussien takia. Heti kotiin tultua lähin koiran kanssa pitkälle lenkille ja sit istuin ruokapöydässä varmaan 2h.. Mun gastsiskot oli niin hauskalla tuulella että oli varsin viihdyttävä 2-tuntinen. Sitten lähdettiin orkesteriin ja sain kerranki olla siellä koko sen ajan eikä vaan 15min niinku yleensä koulun takia.. Kotona kävin vielä lenkillä ja söin, ja nyt oon onnellisesti menossa nukkumaan. Heh olipa jännä päivä.. mutta jotenkin näin nää mun päivät yleensäki menee.

Koulua on nyt tullu noin kuukaisi käytyä Saksassa, ja elämä on kyllä tosiaan nyt ihan erilaista kun sillon lomalla. Ei enää jokapäiväistä tunnin lenkkiä koiran kanssa tai monen tunnin istumista omassa huoneessa. Harrastuksetkin on alkanu ja oon tavannu tosi paljon uusia ihmisiä! Vaikka ei tää koulun alkaminen kaikkia asioita parantanukaan, niin kyllä mun elämässä tapahtuu nyt enemmän ja siitä oon onnellinen.

Kotikyläselfie, koiran kanssa lenkillä!

Parasta arjen alkamisessa on ollu se, että oon oppinu nyt saksaa paljon enemmän. Just äsken ku istuttiin ruokapöydässä, huomasin että ymmärsin melkeen kaiken niiden keskusteluista. Vielä kuukausi sitten saatoin istua puolituntia ruokapöydässä ymmärtämättä yhtään mitään.. Koulussa oppii jokapäivä ainaki 20 uutta sanaa, no okei, niitä ei aina sen päivän jälkee kaikkia muista, mutta silti. Oon jo myös tottunu tähä murteesee, vaikka en edelleenkää huomaa mitään NIIN suurta eroa tässä. Nuo uhkailee, että mun vaihtarikaverit toiselta puolelta Saksaa ei ymmärrä mua vuoden päästä.. tai alle 9kk, apua tää aika menee nopeeta.

Mulla on täällä myös unelmaharrastukset! Mun soitonope on tosi hyvä ja mukava, ja musta tuntuu että opin soittamaan viulua paljon paremmin tänä vuonna. Ja vaikka luulin että, soittetunnit ois ongelmallisia kielen takia, niin ei kyllä tosiaankaan. Ymmärrän kaiken ihan saksakskin. Kysyin myös pääsiskö täällä laulutunneille ja lähetettiin sitten hakemus musiikkikoululle, toivottavasti saan vastauksen pian! Vaeltamassa käyään melkeen joka vklp, ja sitä varmaan tulee niin ikävä sitten Suomessa. Ei Oulun maisemat oo yhtään mitään verrattuna näihin maisemiin.

Rakastan, siis RAKASTAN näitä maisemia! 

Tää viikko on kyllä ollu aika huono mulla.. Illalla en saa unta ku stressaan jostain syystä niin paljon, en edes tiedä mistä. Sitten koulussa meinaan nukahtaa enkä jaksa puhua ihmisille ja seison vaan yksin pihalla. Tänää oli jo parempi, enkä ollu ollenkaan yksin ja puhuinki enemmä ku pari lausetta. Keskiviikkona oli unelmoin koko päivän vaan Suomesta ja Hesburgerista ja kaikki masensi. Ei auttanu yhtää ku tiesi että Stockmannilla on Hullut Päivät.. Ah hullareitten tunnelma on nii ihana, teki mieli ottaa seuraava lento Suomeen, ku ei täälläkää tuntunu olevan mitää kivaa. Koulussa ihmiset ottaa selfieitä kavereitten kaaa ja halaa ja nauraa, ja vaikka mulla onki suurimman osan ajasta koulussa seuraa, niin kaikkea tollasta on niiin ikävä:(

Nyt on vähä sellanen olo että haluisin alottaa tän vaihtovuoden ihan alusta. Mulla on jo tietty maine meijän koulussa, ja musta tuntuu, ettei se oo mikään hirveen hyvä. Oon ehkä sittenkin ollu liian ujo. Ja vaikka omasta mielestä oon ollu aika puhelias ja reipas, silti mun perhe sanoo kaikille että oon tosi ujo. No en nyt ainakaan tosi ujo! Ehkä tuo sitten johtuu mun eleistä tai olemuksesta tai jotain, en tiiä. Muutenki varmaa kaikki ajattelee että oon ihan pikkulapsi, esim mun hostsiskot on kaikki nii kypsiä ja fiksuja että musta tuntuu aina että oon se perheen nuorin tässä. Edelleenki oon tähä perheeseen hirmu tyytyväinen, ihanaa kun kaikkia tuntuu oikeesti kiinnostavan miten mun päivä meni ja miten läksyt sujuu yms.

Tänää tuli kutsu Mittelseminariin! Se on siis YFU:n valmennus puolessa välissä vuotta, nyt pitäis vaan päättää, minkä valmennuksen valitsen.. Niitä on Wolfsburgissa, Berliinissä, Hampurissa, Düsseldorfissa, Dresdenissä ja Münchenissä eri teemoilla, esim musiikki, media jne. Ja syyslomalla meen visitoimaan Iidaa, mun parasta kaveria joka on vaihdossa Wunstorfissa Hannoverin lähellä. Tää auttaa mua kyllä jaksamaan vaikeatki päivät. Nyt meen nukkumaan, ja jatkossa alan postailee enemmän, nyt kun toivottavasti tapahtuu muutakin kun syömistä ja nukkumista.. JA AINIIN! kehtaan laulaa täällä! ja vasta 2kk on menny! JEE! :D

Ich möchte dich zu einer Currywurst einladen

Kävin eilen keräämässä hasselpähkinöitä

Kuva koulumatkan varrelta

tämä ongelma on oikeestaa jo selätetty, nykyään ymmärrän jo kysymykset! Mutta kuukausi sitten tää oli vielä hyvinkin ajankohtainen kuva

Vihdoin kouluun

Eli mulla tosiaan alko koulu tän viikon maanantaina. Nyt on sitten ekan kouluviikon jälkeen vihdoin aikaa vihdoin kirjottaa blogiin...

Olin tosi innoissaan koulun alkamisesta, mutta mua myös pelotti aika paljon. Kuulosti tosi ahistavalta, että opettajia pitää teititellä ja kännykkää ei saa käyttää koko koulupäivän aikana ollenkaan. Menin kouluun samaa matkaa yhen mun luokkalaisen kaa, joka on tästä samasta kylästä. Se helpotti tosi paljon,  ja se ja sen kaverit autto mua tosi paljon ekana päivänä. Opettajatki oli ihan hirmu kivoja, ei yhtään niin vakavia ja tiukkoja kun olin luullu. Plus oli mahtavaa kun kaikki oletti etten puhu yhtää saksaa, eikä kukaan siis odottanu multa kovin suuria.

Oon tosi tyytyväinen mun luokkaan. Kaikki on niin mukavia ja aina haluaa auttaa mua. Mua huolestutti kenen kanssa meen syömään, mutta sekin oli ihan turhaa, kun aina on joku tullu kysymään mua niitten kaa. Täällä on siis tunnin ruokatauko, jonka aikana käyää kaupungissa syömässä. Ja ainaki vielä kaikki on kokoajan ihan innoissaan auttamassa mua. Ihmisiin on vaan vähän vaikee tutustua, kun ei pysty mitenkää osallistumaan muitten keskusteluihin kielen takia. Onneks kuitenki tosi monet mun luokkalaiset puhuu mulle ihan innoissaan enkkua! Vieruskaverit kääntää aina opettajan sanomat sivunumerotki enkuks, vaikka kyllähän mä ne muutenki ymmärtäisin.. :D no parempi näin kun etten sais ollenkaan apua!

Luulin, että kymppiluokalla koulua ois ollu aika vähä, mutta ei, mulla on 37 oppituntia viikossa! Oon koulun jälkeen tosi väsyny liian saksan kuulemisen jälkeen, vaikken tunneilla hirveesti pystykkää tekee mitää. Enkku ja musiikinteoria menee tietty helposti, mutta saksasta en ymmärrä yhtää mitää ja ihan tyydyn siihen. Ne lukee siellä jotain lakitekstejä ja kuulemma se on niillekki vaikeeta ymmärtää.

Mun lukkari

Ja jee pääsin vihdoin kuoroon! Se on kyllä vaan sellane 45min/viikko, mutta parempi kun ei mitään. Valitsin siis koulussa musiikkiprofiilin(?) ja mulla on 3h viikossa teroriaa. Tänään kävin myös eka kertaa orkesterissa, ja ens viikolla alkaa viulutunnit!

Nyt arjen alettua oon alkanu tykkää tästä paikasta tosi paljon. Oon aina tykänykki, mutta nyt erityisesti. On ihana istua bussissa auringon noustessa aamusumussa. Vuoret taustalla tekee maisemasta täydellisen. Rottweil on myös ihana kaupunki ja on ihanaa käyä ostamassa sieltä ruokatauolla jäätelö. Ah tää arki tuntuu luksukselta! Mulla on nykyään tosi kiva olla täällä perheessäkin, huomasin sen ekan koulupäivän jälkeen kun tulin kotiin. Oikeesti eka kertaa tuntu siltä, että tulin kotiin, paikkaan jossa saan rentoutua. Täällä on aina niin hyvä tunnelma kun istutaan pöyän ääressä syömässä ja kaikki kertoo päivistään.

Ja huomenna onkin sitte edessä ainaki 10h autossa istumista, mennään kattoo jotain musikaalia jonnekki kauas. Vaikka koulussa onkin mukavaa, niin viikonloppu tulee kyllä todella tarpeeseen!!

Lomaa

Terve! Tässä on vietetty nyt 14 viikkoa kesälomaa ja olis vielä yks viikko jäljellä. En oo mitää hirveen erikoista tehny, mutta silti päivät ja viikot menee tosi nopeeta. Ootan aika innolla jo koulun alkua, vaikka se myös pelottaakin. Kävin tänää koululla sihteerin luona ja vaikutti ihan mukavalta paikalta. Meen siis tosiaan kymppiluokalle, eli mun luokkakaverit on 99-syntyneitä. Ihan hyvä varmaa, kuitenki niin huono oon vielä tässä kielessä.

Mua on vähän masentanu tässä lähiaikoina. Mulla ei oo oikee tekemistä ja sit kun kuulen muilta vaihtareilta kuinka ne tekee kaikkea ja nauttii elämästä tulee sellanen olo, että mä vaan hukkaan aikaani täällä. Musta tuntuu vieläki että parhaat hetket täällä Saksassa oli siellä leirillä.. Vaikka mun perhe onkin tosi ihana ja hostäiti aina kysyy onko kaikki hyvin ja onko koti-ikävä, niin silti tunnen olevani niin yksin. Vaikka tää onkin "vaan" Saksa, niin täällä tehään silti tosi monet asiat erilailla kun Suomessa tai meijän perheessä, ja ne tuntuu joskus toosi rasittavilta. Aluksi rakastin olla täällä pikkukylässä peltojen keskellä, mutta nyt on jo niin ikävä kunnon kaupunkimaisemaa.

Tänään mulla oli kumminki tosi hyvä päivä ja tajusin, että joillaki alkaa vaihtovuosi vasta nyt ja silti ne lähtee samaan aikaa ku mää. Mulla on vielä 10kk jäljellä, eikä vielä voi tietää mitä tästä tulee. Sittenhän se vaihtovuosi vasta kunnolla alkaa, kun pääsee kouluun!

Onneks voin jo melkeen olla täällä talossa kuin kotonani, vaikka tietenkään en kehtaa mennä ottaa jääkaapista ruokaa tms, mut veikkaan, et se tulee olee näin koko vuoden, koska muutkaan ei täällä tee niin. Ja voi että mulla on ikävä laulamista! Kotona laulan aina ihan koko ajan, mutta nyt oon ollu kuukauden ihan täysin laulamatta. Muistan kun mua ekoina päivinä aina hävetti herätä, kun en oikee tienny minne ois pitäny mennä, mut nykyään meen ihan reippaasti ottaa aamupalaa. En ymmärrä itekkään enää mikä siinä oli nii vaikeeta :D

Ostin pari disneyleffaa saksaksi. Näitten kaa on sitte kiva opetella, kun oon nähny noi jo monta kertaa :D

Muutenki tuntuu, että oon jo nyt muuttunu aika paljon tän kuukauden aikana. Täällä ei muutenkaa hermostu mistään pikkuasioista, kun on kokoajan joutunu tekee asioita mukavuusalueen ulkopuolella. Joskus aattelin, etten vois lähteä vaihtoon koska en uskalla/osaa puhua vierasta kieltä, mutta nyt oon huomannu, että puhun enkkua ihan ajattelematta sen kummemmin ja pystyn sanomaan ihan kaiken minkä haluan. Saksa on vielä vähän eri juttu, ymmärrän kyllä paljon ja luulen että vähän miettimällä pystysin puhumaanki mutta ei sitä vaa jaksa vaihtaa! Kuulostaa varmaa ulkopuolisten korvaan hauskalta, kun mulle puhutaan saksaa ja vastaan enkuksi. Nooh jospa sitte ku koulut alkaa alan yrittää enemmän saksalla..

Käytiin viikonloppuna veneilemässä joella, 25 astetta lämmintä ja vaikka vesi ei näytäkkää kovin houkuttelevalta,
niin menin silti uimaan. Ja ah mitkä maisemat tuolla oli! 

Rakastan Rottweilia! Tää on siis kaupunki tässä lähellä, jossa tuun käymään myös koulua

Makeaa mahan täydeltä

Hallo! Nopeasti on menny ekat viikot Saksassa, vaikka en ookkaan hirveen paljon mitään tehny. Tosiaan olin ekat puoltoista viikkoa mun vanhimman siskon ja sen poikaystävän kaa kolmestaan kotona. Ne on tosi mukavia ja aina yritti keksiä mulle jokapäivälle jotain tekemistä, mutta silti istuin joka päivä 5h vaan yksin mun huonees puhelin ja kone ainoina kavereina, kun se mun sisko kävi töissä ja muuta sellasta. Viikko putkeen tollasta tuntu aika hirveeltä varsinki kun kuulin muilta vaihtareilta kuinka ne pitää hauskaa ja matkustaa tms. Välillä oli aika kauhee olo ja toivoin vaa et oisin ollu kotona Suomessa.

Käytiin tän perheen toisella asunolla naapurikylässä
keräämässä tollasia luumun tapasia hedelmiä.

Ja asioita ei parantanu se, että en saanu paljon yhtää ruokaa! Siis tottakai leipää ja tällasta saan syyä nii paljon ku haluan mut seki on jotenki vähä noloa ku kukaan muukaan ei syö. Mutta siis lämmintä ruokaa! Olin 5 päivää ilman lihaa ja kahtena päivänä ainut ruoka oli kananmuna... Sit tajusin, että voin itekkin kokata ja niimpä menin kauppaan ja tein makaroonilaatikkoa. Muutki tykkäs siitä tosi paljon ja mua pyydettiinki tekee sitä toistekkin.

Keskiviikkona tuli sitten muu perhe kotiin lomamatkalta. Ne tuli päivän odotettua aijemmin ja aamulla kun kävelin keittiöön niin siellähän ne sitten oli. Kaikki oli niin ilosia ja musta tuntu heti, että tää on mukava perhe. Siinä sitten aletttiin syömään aamupalaa ihan normaalisti. Nyt kun tää perhe on ollu täällä, mua on kysytty kokoajan mukaan kävelylle, torille, kauppaan ja muuta sellasta. Keskiviikon jälkeen ei oo ollu yhtään tylsää hetkeä! Käytiin myös mun toisen siskon kans tossa lähikaupungissa, joka on Lounais-Saksan vanhin kaupunki ja sen kyllä huomaa. Niin kauniita erivärisiä ja koristeellisia taloja! Muutenki rakastan maisemia täällä, maissipeltoja joitten takaa näkyy vuoria.

Ja vaikka aluks olin tosi huolissani et saanko täällä tarpeeks ruokaa, niin nyt kun tää perhe on täällä se ei oo ollu enää mikään ongelma. Syyään kolmesti päivässä, mutta se kyllä ihan riittää mulle kun viimeviikolla saatettii syyä vaan kahesti. Ja täällä on niin hyviä ruokia! Eilen oli mun siskon synttärit ja meillä oli vaikka minkälaisia kakkuja ja leivoksia pöydät täynnä. Nää leipoo tosi paljon ite ja näillä on myös puutarha täällä ja toisessa kylässä, josta ne kerää vaikka mitä hedelmiä ja vihanneksia. Lihat, makkarat ja juustotki ostetaan melkeen aina jostain torilta. Ainut asia mikä syömisissä ärsyttää, nii näitten mielestä kakku tai joku makea on ihan hyvä lounas. Esim äsken söin lounaaksi palan juustokakku ja sit toisen palan jotain kirsikkakakkua ja nyt on aika paha olo. Onneks nyt tiiän että illallakin syyän jotain!

Nyt musta tosiaan tuntuu että en ois voinu kyllä mukavampaa perhettä toivoa! Kaikki ottaa mut niin hyvin huomioon ja mulle on sanottu että saan olla kuin kotonani ja syyä niin paljon kun haluan yms. Ja tässä perheessä näyttää olevan tosi hyvä henki! Ite en kyllä vielä paljoa ymmärrä tosta saksan puhumisesta, kun keskenään puhuessaan tietenki kaikki puhuu tosi nopeeta ja tääl on vielä aika vahva murre. Nyt kuitenkin mulle jo puhutaan saksaa, ja ymmärrän aika paljon kun tarpeeks hittasti puhutaan! Vastaan englanniks kylläkin, mutta ehkä kohta vois jo alkaa yrittää saksaa :D

OWO ja ekat päivät perheessä

Nyt on oltu täällä saksassa jo yli viikko! Viime sunnuntaina lähti lento Helsingistä Hampuriin. Olin hyvästelly perheen ja kaverit jo Oulussa edellisenä päivänä, joten olin oikeestaa pelkästää innoissaan.

Hampurista lähettiin sitte bussilla Lauenburgiin valmennusleirille. Ekat päivät melkee kaikkia meitä leiriläisiä ärsytti olla siellä ja meistä se tuntu nii tylsältä ja turhalta. Käytii kokoajan vaa lidlissä karkkiostoksilla että ois ollu es jotain iloa päiviin. Plus mua masensi se, että kaikki ohjeet annettiin saksaksi ja ne ohjaajat vähän niinku kielsi puhumasta enkkua. Olin varmasti huonoin saksanpuhuja koko leirillä, mutta onneks sitte huomasin, että muutki puhuu keskenään enkkua ja sit oliki helpompi saaha kavereita. (tuolla leirillä oli siis Saksaan tulleita vaihtareita ympäri eurooppaa)

Leiri muuttu kuitenki päivä päivältä mukavammaks ja viimesenä iltana tuntu kyllä tosi haikeelta. Nyt varsinki kun jälkeenpäin aattelee siellä leirillä oli aivan mahtava tunnelma ja kaikki ihmiset oli niiin mukavia. Ja se sitä saksaaki ymmärsi lopussa jo aika hyvin, vaikka taisin silti oppia ton leirin aikana enemmän viroa kun saksaa. :D

                                                    Lauenburgista

Lauantaina sitte bussi lähti Hampurin juna-asemalle ja sieltä sitte kaikki lähti eri puolille Saksaa isäntäperheisiinsä. Mulla oli pitkä matka eessä, 8h junassa istumista. Alkumatkassa siinä oli muita vaihtareita mun kaa samas junas, ja olin tosi innoissani ja oli siistii matkustaa junalla Saksan läpi. Sit yksitellen ne kaikki muut vaihtarit jäi pois junasta, kunnes olin ihan yksin. Siinä vaiheessa mua alko jännittää ihan kamalasti se perheen näkeminen, tai oikeestaan mun siskon näkeminen, vietän kaks ekaa viikkoa mun siskon kaa kahestaa kun muu perhe on lomamatkalla. Kuitenki melkee heti kun näin mun hostsiskon ja sen sedän siellä asemalla, kaikki jännitys katos. Ne vaikutti heti tosi mukavalta ja ekana iltana syötii vähä iltapalaa ja mentii nukkuu.

Nää pari viime päivää on menny siinä, että ollaan käyty mummolla syömässä joka päivä ja käyty vähä käveleskelee täällä kylässä. Täällä on niin kaunista ja en voi vieläkää uskoa että saan oikeesti asua täällä vuoden! Eilen käytiin lähikaupungissa (jossa tuun käymään kouluakin)  hankkimassa mulle saksalainen liittymä, ja se oli kyllä aivan upea paikka. Kuvia en kerenny vielä ottamaan, mutta laitan niitä sitten kun oon ottanu! Ihmisetkin on täällä tosi mukavia ja lämpimiä, vaikka en ookkaa nähny hirveesti muita kun näitä perheenjäseniä.

                                                    Mun kotikylä

Näihin syömistapoihinki on vähän totuttelemista täällä. Nää syö vaan 3 kertaa päivässä ja vaan lounas on sellane kunnon ruoka. Mulla oli varsinki ekoina päivinä kokoajan vähä nälkä kun en tajunnu syyä tarpeeks sillon kun sitä ruokaa oli. Tänään kuitenki lounaalla söin itteni ähkyks ja nyt on sitten hyvin pärjänny kahestatoista tähä seittemään syömättä. Ja näille syöminen ei mikään sellanen asia että kaikki ottaa kaapista ruokaa millon haluaa, vaan kaikki mitä syyään syyän yhessä ja se on sellanen kunnon ruokahetki. Hyvää tää ruoka täällä kyllä on ollu, vaikka varmasti aika epäterveellistä, esim täällä mun perheessä ei käytetä ollenkaa margariinia, vaan pelkkää voita.

Lähdön huumaa

Nyt on sitte enää 2 päivää lähtöön! Kaikki asiat on ainaki melkeen nyt hoidettu loppuun, olin fiksusti jättäny kaiken tälle vikalla viikolle. Yllättävän paljon oli kaikkea mitä piti tehä, ei vaan pakkaaminen. Oon stressannu ihan hirveesti koko viikon ja nyt on niin ihanaa kun kaikki on valmista lähtöä varte.

Keskiviikkona pidin läksiäiset kavereille mun kaverin Iidan kanssa, joka lähtee kans Saksaan vaihtoon. Ei ne tosin ollu sellaset viralliset läksiäiset, vaan enemmänki sellanen viimene kerta kun nähtiin ton kaveriporukan kaa. Kyllähän siinä oli tietenki haikeet tunnelmat, ja mietityttää, että onko ens vuonna kaikki sitte ihan erilaista. Kaikkia kavereita en kerenny nähä koko kesänä kun oltiin nii eri aikaa Oulussa ja se kyllä vähän harmittaa ;(

Nyt kuitenkin oon vaan oikeestaan tosi innoissaan lähössä. Mun kalloon ei vaan painu että lähen vuodeksi pois. Ehkä siks musta ei tunnukkaan kovin haikealta lähteä. En oikeen käsitä, miten pitkä aika vuosi on. Sanon aina, että vuosihan on ihan lyhyt aika ja se menee tosi nopeesti, mutta nytkin kaverit muistutti, että siinä ehtii tapahtua vaikka mitä ja moni asia ehtii muuttua.

Sunnuntaina sitten lennetään Hampuriin ja sieltä sitte johonki siihe lähelle valmennusleirille. En vielä tiiä yhtään mitä siellä tehään tai missä se on, mutta sen näkee sitte. Saksaksi se kuulemma pidetään, ja mua kyllä pelottaa ymmärränkö siellä mistään mitään. En oo opiskellu saksaa nyt kesän aikana paljon yhtään vaikka olin nii suunnitellukki. Sieltä leiriltä sitten junalla Villingendorfiin perheeseen!

Tässä pari kuvaa läksiäisistä!