Kotiin paluu

Hei! Kirjotan nyt Suomesta, mutta kerron tässä postauksessa myös mun viimesistä viikoista saksassa. Ne oli varmasti mun parhaat viikot saksassa mikä tietysti teki kotiinpaluusta entistä hankalampaa. Tulin siis viime perjantaina ja nyt kolmen päivän jälkeen Suomessa on edelleen tosi sekava olo.

Niinkun sanottu viimeset viikot saksassa oli ihan mahtavat. Oli lämmin, käytiin usein uimassa ja pidettiin joka perjantai grillijuhlat. Me myös juhlittiin mun synttäreitä koko luokan kanssa ja se oli aivan mahtava päivä !! Nautin viimesen kuukauden myös arjesta ihan eri tavalla. Mulla oli vihdoin hyviä kavereita ja tunsin oikeesti kuuluvani porukkaan. Mun Gastmamakin sano, että susta on tullu paljon avoimempi ihminen ja kotonakin pystyin loppuvaiheessa olemaan oma itseni. Oon myös ilonen että pystyin loppuun asti nauttimaan mun elämästä enkä miettiny liikaa sitä, että kohta lähen Suomeen.

Freibadissa vietettiin viimesillä viikoilla paljon aikaa 

tää kuva kertoo kaiken lentopallosta. Jäätiin aina pukukoppiin juttelemaan pitkäks aikaa sen jälkeen

En pitäny mitään erityisiä läksiäisiä, mentiin viimesenä iltana kavreitten kanssa syömään ja sen jälkeen vielä perheen kanssa jätskille. Mun kaverit oli tehny mulle sellasen albumin missä oli kaikki meijän parhaat muistot mun vaihtovuodelta <3 Koulusta sain sellasen hauskan todistuksen mihin opettajat oli yhteistyöllä kirjottanu sellasen raportin mun vaihtovuodesta. Kotiin lähteminen oli kyllä vaikeaa ja myöhästyinki sitten bussista kun jäin hyvästelemään meijän luokkalaisia ja koulun nurkkia :D Illalla kun tulin niitten syömisten jälkeen kotiin, mua ootti vielä pakkaus. Oli haikea ja pitkä yö kun olin jättänyt niin paljon pakkaamista viimeselle illalle.

Aamulla piti sitten neljältä herätä vielä pakkaamaan loppuun ja viien jälkeen siskon poikaystävä ago mut juna-asemalle. Pahin hetki oli se, kun se auto lähti siitä pihasta. Ajettiin kylän läpi ja sit vielä Rottweilin läpi juna-asemalle ja ymmärisin niin hyvin että nyt oikeesti lähen. Itkin kook automatka ja se siskon poikaystävä vähän nauro :D Juna-asemalla oli vielä mun parhaat kaverit hyvästelmässä ja meillä oli vielä siinä puol tuntia aikaa ennenkä se juna lähti ja siinä vielä naurettiin ja juteltiin ihan normaalisti. Se kamala tune, kun se juna lähti ja en enää nähny niitä kavereita siinä.. siitä alko mun 12 tunnin matka kotiin.

En olis halunnu lähtä

Kaverit tuli puol 6 aamulla juna-asemalle <3

Lentokentällä oli koko perhe vastassa ja automatkan kotiin olin aivan innoissaan ja onnellinen siitä että oon Suomessa. Kuitenki se innostus meni aika nopeesti pois ja aloin jo ikävöimään Saksaa. Suomen puhuminen tuntu niin tylsältä mua alko pelottaa mitä mää mun elämällä nyt oikeen teen. Mulla on tähän mennessä ollu niin, että yks tunti aina tuntuu hyvältä olla suomessa ja seuraava tunti taas sitten masentaa ja haluan vaan takas saksaan. Tää on ollu paljon vaikeampaa kun luulin, paljon vaikeampaa kun saksaan lähtö viime kesänä!! Oon nähny jo paljon kavereita ja se on helpottanu. Oulun keskustassa käyminenki tuntu vaan pahalta, se oli niin ruma ja mua ahistaa että jouun elää täällä vielä ainakin 2 vuotta.

Mun saksavuosi oli loppujen lopuksi tosi hyvä vuosi ja oon ilonen, että uskalsin lähteä. Oon oppinu uuen kielen, saanu paljon uusia kavereita Saksasta ja voittanu monia pelkoja. Mulla meni melkeen kaikki maholliset asiat pieleen tai eri tavalla kun olefin, mutta mikään ei anna vastusta sille, miten paljon koin ja opin!!

Pfingstferien

Nyt on kahen viikon loma ohi ja viikoon oon koulussaki kerenny olla. Aika menee niin nopeasti ja mua  kauhistuttaa, että mulla on täällä enää neljä viikkoa. Mä siis en mene YES-seminaariin (seminaari kaiklle euroopan YFU-vaihtereille, johon vaihtovuosi päättyy) vaan oon kaks viikkoa pitempään perheessä ja lennän sit yksin Suomeen 10.7.

Loma oli aivan ihana. Olin suurimman osan ajasta vaan kotona mun siskon ja sen poikaystävän kaa, katottiin aina iltasin teeveetä, kokkasin ja leivoin ja talossa oli sellanen rento tunnelma ilman aikuisia.(mun muu perhe oli siis lomalla) Oli ihana sää ja kävin pitkillä pyörä- ja kävelylenkeillä. Kolme päivää vietin Laichingenissa suomikaverin Eevan kanssa ja käytiin myös stuttgartissa shoppailemassa. Mun luokkakavereilla oli vielä loppulomasta sellaset tosi siisitit synttärijuhlat puutarhassa ja siellä oli niin hauskaa!

Rakastan lähtä Rottweilista junalla Stuttgartiin! Toivon ettei tää ollu viimenen kerta ennen sit sitä matkaa lentokentälle!

Meijän keittiönikkunasta <3 

Lomalla oli niin rentoa että ei ois enää ollenkaan huvittanu mennä kouluun, mutta lopulta sielläki oli ihan mukavaa. Viime viikolla tuli kolme koettakin tehtyä ja vaikka en kauheesti lukenu niin meni ihan ok. Mä niin tykkään min koulusta, opettajista ja meijän luokasta! Varsinkin näin loppuvuodesta musta alkaa oikeesti tuntua että oon osa sitä luokkaa enkä vaan sellanen vieras, joku harjottelija joka vaan seuraa tuntia luokan perällä.

 Musta tuntu vielä viime viikon alusta, että olin etääntyny mun gastperheestä koska en menny niitten kaa sinne lomalle. Muutenki lähikuukausina oon ollu niihin aika etäinen, paitsi mun vanhimpaan siskoon jonka kanssa me oltiin loma kotona. Kuitenkin viime viikolla juttelin taas paljon enemmän maman kaa ja huomasin, että niitten kanssa on just sellaset välit mitä ite haluaa. Mun pitäis muutenki enemmän arvostaa just tuota mun gastmamaa, se tekee niin paljon mun hyväksi! Kuskaa mua aina soittotunnille ja lentopalloon vaikka sillä on omatkin lapset jotka kaikki harrastaa paljon, ja sillon kun mulla on ollu vaikeaa se on aina mielellään puhunu mun kaa ja auttanu mua. Tottakai oon aina arvostanukki sitä, mutta joskus oon ehkä vähän liikaa aatellu niin, että ei mun tarvi tavallaan tehä mitään sen eteen että oltais hyvissä väleissä. Tää koko perhe on lopulta tosi erilainen kun mun oma perhe tai mää, mutta ne on aitoja ja välittävi ihmisiä, ja oon oppinu niiltä tosi paljon!

Mama näytti mulle tämmösen ihanan laakson ja kävin tuolla eilen pyöräilemässä.

 4 viikkoa täällä tuntuu aika hyvältä ajalta, mulla on vielä paljon aikaa nauttia tästä elämästä täällä mutta silti pääsen pian suomeen näkemään perheen ja kaikki kaverit! Mulla tulee kyllä kaikkea täällä saksassa hirveä ikävä ja on niin hirveä ajatella että joitain ihmisiä en sitten ehkä enää ikinä nää. Mulla oli viimeset orkesterireenitki viime perjantaina. ;( Nyt aijon todella nauttia näistä viime viikoista täällä lämpimässä Saksassa!

Pidettiin perjantaina kavereitten kanssa grillijuhlat

Tänään oli Saksan maailmanmestaruuspokaali meijän kylässä!! kyllähän sitä piti käyä ottamassa kuva sen kanssa!

Ihana kevät

Hei pitkästä aikaa! Oon pahoillani etten oo kirjottanu pitkään aikaan, se vaan unohtuu nii helposti. Toivottavasti tää ei oo nyt mikää viimene blogiteksti saksasta :D Mulla on menny nyt tää kevät silleen tasasen hyvin, välillä on ollu huonompiakin vaiheita, mutta ne on sitten menny nopeesti ohi.

Kevät on täällä niin ihanaa aikaa! Jo huhtikuussa oli hellepäiviä ja jokapaikassa kukkii.

Koulunkäynti on ollu aika rentoa lähiaikoina, tai miten sen nyt ottaa, mulla on edelleen siis 35h viikossa, mutta nautin koulusta kokoajan enemmän! Toissaviikolla meillä oli Lerntaget eli ei ollu normaalia koulua ja käytiin retkillä koulun kanssa. Oli tosi mukavaa ja sain vähän paremmin tutustuttua mun luokkalaisiin. Pidin myös luokalle esitelmän Suomesta, ja oon tosi ylpeä itestäni että uskalsin tehä sen. Mulla on nimittäin esiintymispelko ja mua jännittää esitelmän pitäminen Suomessakin. Nyt sitten tein saksaksi saksalaiselle luokalla ja mua ei ees jännittäny pahasti! Ja koko luokka oli niin kiinnostunu Suomesta, että se esitelmä oli kiva tehä. Opettaja lahjotti mulle saksankielisen Kalevalan :D

Tästä kävelen aina lentopalloon <3 

Viime viikko oltiin kouluryhmän kanssa Taizéssa. Se on siis sellanen luostari, jonne voi nuoret ympäri maailmaa tulla ryhmänä viikoksi elämään sellasta yksinkertaista ja yhteisöllistä elämää. Tiiän, kuulostaa tylsältä, mutta tuo oli ehottomasti tähän mennessä mun vaihtovuoden paras viikko. Siellä oli 3 kertaa päivässä jumalanpalvelus, ja ne oli melkeen kokonaan laulamista. Sit me vaan tutusuttiin uusiin ihmisiin, pelattiin lentopalloa ja otettiin aurinkoa. Ja oli siellä joka päivä sellasissa peinissä ryhmissä tapahtuva "raamattupiiri". Olin ruotsalaisten kanssa samassa ryhmässä ja huomasin, etten ymmärrä YHTÄÄN ruotsia. Pitäis lukion kolmoskurssi tehä tossa syksyllä :D Jokatapauksessa oli hyvä viikko ja tutustuin myös mun vanhoihin kavereihin paljon paremmin. Opin myös yhessä viikossa varmaan enemmän saksaa mitä muuten kahessa kuukaudessa, koska puhuin niin paljon! Muutenki olin siellä vähän niinku saksalaisena, koska olin saksalaisen ryhmän kanssa ja jotkut muut saksalaiset jopa aluksi luuli että tuun saksasta. No okei useimmiten tuli aika nopeasti se kysymys: Sulla on aksentti, mistä sä oot kotosin? Ja tässä muutama kuva Taizesta:

Kotiin tultua olin onnellinen mutta oli myös tosi tyhjä olo. Koulussa oli kaikki taas niin tavallista, mutta silti mikään ei enää ollu niinku ennen. Mulla on nyt uusia kavereita ja tunnen vanhat paljon paremmin, en kävele enää yksin ympäri koulua ja mun koko mieli on paljon rennompi! Tykkään mun koulusta ja luokasta niin paljon, meillä on tosi hyvä luokkahenki ja kaikki on aina niiin ystävällisiä mulle. Keskiviikkona taas nauroin itteni kiepäksi rakkaassa harrastuksessani lentopallossa. Viime viikoilla oon nauttinu niin paljon tästä elämästä täällä! Mulla on viime kuukausina ollu sellanen aika rauhallinen olo siitä että meen pian kotiin, oon jopa oottanu sitä innolla, mutta tänään laskin kelnterista, että mulla on enää 5 viikkoa koulua ja säikähin pahasti. Käytiin vielä illalla jäätelöllä kavereitten kaa ja oli taas niin hauskaa. Mitä eniten mun elämässä täällä rakastan on se, että osaan nauttia niin paljon elämän pienistä iloista!!

Mulla on kuitenkin vielä 7 viikkoa täällä. Nyt yritän vaan ottaa niistä kaiken irti. Tänään alko kahen viikon loma, perhe on koko loman veneilmeässä ranskassa, me ollaan isosiskon kanssa kotona. Olisin saanu mennä mukaanki mutta aattelin että 2 viikkoa on nii pitkä aika että oon mieluummin kotona. Ei oo kyllä vielä mitään suunnitelmia. Katon varmaa How I met your mother :D (oon kattonu jo 5 tuotantokautta saksaksi ja yritän saaha sen täällä loppuun, suomesta sitä ei saa netflixiin saksaksi) On suunnitteilla myös opiskella ja ehkä tehä jotain pienimuotoisia reissuja. Kirjottelen varmaan loman jälkeen taas! Hyvää kesää <3

Aurinko paistaa

Terve pitkästä aikaa! Pahoittelen, etten oo kirjottanu kahteen kuukauteen. Tammikuun lopussa oikeestaan kirjotin yhen postauksen, mutta päätin olla julkasematta. Olin koko tammikuun tosi väsyny ja masentunu ja musta tuntu että olin ite pilannu mun koko vaihtovuoden. Koulussa kävelin yksin ympäriinsä ja kotona en puhunu perheelle paljon mitään. Opettajatki kyseli koulussa onko kaikki ok kun oon aina yksin ja gastäitikin ihan pyysi että voisitko puhua enemmän. En tiiä mikä mulla oli, mutta tuo kaikki on nyt onneks takanapäin. No olihan mulla toki tammikuussakin ilon aiheita, laulutunnit lähti kunnolla käytiin ja alotin lentopallon, joka on nyt mun lempiharrastus.

Sunnuntaina 1. helmikuuta lähin mun vanhimman gastsiskon kanssa Mittelseminariin Berliiniin. Se on siis YFU:n  järjestämä leiri kaikille Saksan vaihtareille ja gastsiskoille. Me oltiin valittu leiri numero 2 teemalla tanssi ja klassinen musiikki. Me käytiin berliinin filharmonikkojen konsertissa ja musikaalissa, opittiin saksan historiasta ja mietittiin yhessä ohjaajien ja vaihtareitten kaa miten on vaihtovuosi mennyt ja mitä vois tehä vielä paremmin. Kaikki tuo tehtiin tietty hauskalla tavalla ja meillä oli myös paljon vapaa-aikaa, jollon shoppailtiin ja käytii kattoo Berliinin nähtävyyksiä. Viikko oli ihan mahtava, tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin ja opin taas paljon uusia kieliä! Päätin, että Suomessa alan opiskelemaan thaita. Vaihto-oppilaat on vaan niin parhaita, ja se tuli taas todistettua. Ja kaikista tärkeintä, mää opin tuntemaan mun gastsiskon tuon leirin aikana! Kotona nykyään jutellaan paljon useammin ja meijän välit on ihan erilaiset. 

Tietenki oli vähän harmi tulla sen ihanan leirin jälkeen kotiin, mutta huomasin kyllä heti, että olin saanu sieltä ihan uudenlaisen asenteen elämään. Koulussa mulla oli jo parin päivän jälkeen taas sellanen olo, että mulla on kavereita ja mulla on siellä hyvä olla. Sitten olikin jo heti Fasnet-karnevaalin aika. Tästä olin koko vuoden kuullu ja odotukset oli kyllä kovat, kaikki nimittäin sano että se on vuoden parasta aikaa. Meillä oli tätä varten 5 päivän loma ja jokaisena päivänä oli juhlia ja kolmena päivänä karnevaalikulkueita. Täällä ne kulkueet on sellasia, että ihmiset kävelee sellaset maskiasut päällä ja tulee antamaan karkkia ja pöllyyttämään hiuksia yms. Tosi vaikea selittää, en itekkää tajunnu kuulopuheitten perusteella mitään tästä hommasta. Mutta nyt ite tän kokeneena voin kyllä sanoa että oli kyllä varmaan paras viikko mun vaihtovuodesta!! Toivon niin paljon, että pääsen ens vuonna uudestaan :)

sain tietty myös paljon karkkia!! 

tuota hyytelöä en kyllä syönyt

Arkeen palaaminen oli taas ihan mukavaa, vaikka tuon loman jälkeen olikin tosi väsyny. Oon ollu nyt tosi onnellinen, täällä on nyt maaliskuussa jo ihan kevät, kaikki lumi pois ja näin jo kukkia maassa. Koulussaki menee jo paremmin ja kielen kanssa ei oo enää isoja ongelmia. Nyt vaan tuntuu siltä, ettei haluais lähteä Suomeen. Rakastan elää täällä nyt, vapaana ja ilman stressiä! Koulussa tietty nään vaivaa, mutta en ota siitä mitään paineita. Mulla on paljon aikaa tehä vaikka mitä, lukea kirjoja, lenkkeillä yms. Ja mama sano just viime viikolla, että torstaihan onkin ainut päivä millon sulla ei oo mitää menoa. Tuli niin hyvä midli, tajusin että mulla on täällä oikeesti elämä!

Nyt kirjotin vaan tälleen tiivistetysti nää 2 kuukautta, jatkossa kirjottelen enemmän! <3

Käytiin eilen itävallassa laskettelemassa! 

Joululoma

Joululoma kesti melkeen kolme viikkoa, mutta yllättävän nopeasti se meni. En tehny mitään erikoista, luin, pelasin pelejä ja katoin leffoja perheen kanssa ja tein pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa. Tänään menin kyllä hyvillä mielin ja innoissaan kouluun.

Nämä keksit on niiiiiiiin hyviä! Ja niin rakkaita. Meillä leivottiin näitä marraskuussa joka sunnuntai 6h, ja määrä oli sen mukanen. Vaikka näitä syyän joka päivä päiväkahveilla, ja minä ja mun sisko ahmitaan aina ihan kunnolla, ei nuo oo vieläkään loppu :D

Joululoman alussa kävin taas joka päivä ostoksilla etsimässä joululahjoja gastperheelle, mutta en löytäny yhtään mitään. Sitten kävin aatonaattona gastsiskon kaa vähä isomassa kaupungissa ja se vähän autto mua valitsemaan kaikille lahjat. Lopulta olinkin tosi tyytyväinen! Jouluaattoaamuna mua ärsytti kaikki ja halusin vaan Suomeen. Täällä mun siskot suurinpiirtein teki jotain läksyjä ja vanhemmat kävi kaupassa ja siinä juotiin ihan tavalliset päiväkahvit. Joulun juhlinta alkaa ilmeisesti vasta iltapäivällä kirkossa käynnin jälkeen. Sitten kaikki olikin tosi ihanaa, me syötiin hyvää ruokaa ja ja laulettiin ja soitettiin joululauluja. Siskot kun soittaa selloa, viulua ja alttoviulua, niin meillä oli tosi hieno konsertti! Ja mun joululahjoistakin tykättiin ja sain ite kans ihania joululahjoja kaikilta!

O Tannenbaum O Tannenbaum, wie treu sind deine Blätter <3

Mun perhe RAKASTAA korvapuustia. Leivoin jo kolmatta kertaa, ja ne menee tosi äkkiä. 

Uudenvuodenaatto oli aika samanlainen kun aina Suomessakin, juhlin mun siskon ja sen kavereitten kaa. Täällä on niin paljon korkeuseroja, että raketit näytti tosi hienoilta. Muuten sitten lomalla oikeestaan ootin vaan, että koulu jo alkais. Ja pelasin lautapelejä.. yhtenä päivänä istuttiin kolme tuntia putkeen pöyän ääressä ja pelattiin. Mutta se on oikeesti kivaa mun siskojen kans! Opiskelin myös saksaa ja luin ekan kunnon kirjan saksaksi! Oon kyllä ylpeä, en ois uskonu, että vielä pystyisin.

Taattua laatua, vain Lidlistä. Nuo ilotulitukset oli oikeesti tosi hienot, en vaan oikeen saanu kännykällä upeita kuvia.

Lunta täällä sato 26.12 ja sitä tulikin kerralla ihan kunnolla. Nyt se suli viime viikonloppuna pois, mutta
ihan hyvä. Sain jo siitä tarpeekseni! Tänään on vähän plus asteita ja sataa vettä. Toisaalta täällä vois käyä laskettelee jos lunta tulis, mutta kuulemma ehtii hyvin vielä tulla kunnon talvi. Luistelemassakin käytiin yhtenä päivänä siskojen kanssa, siis hallissa. Se oli aika hauskaa, kun kaikki oli niin huonoja :D paitsi minä. No se nyt ei tietenkää oo mikään ihme, oon sentään joka vuosi joutunu sitä koulussa tekee.

Nyt ootan jo innolla Mittelseminaria joka alkaa 1.2. Meen siis Berliiniin ja mun vanhin gastsisko tulee mukaan. Sen voimalla jaksan tän tammikuun ahkerasti opiskella!

Meille tuli uudenvuodenaattona toinen koira! <3 

Joulukiireet

Hallo! Mun pitäs siivota mun huone, mutta koska en jaksa päätin tulla kirjottaan blogia. Tää huone on tosiaan ihan kamalassa kunnossa. Oon ollu oikeesti ekaa kertaa 4 kuukauteen tosi kiireinen, ja se on ollu aivan ihanaa!! Tunsin pitkästä aikaa oikeesti eläväni. Ja kun pitää kiireellä mennä paikasta toiseen, niin heitän kaikki tavarat vaan lattialle :D

Mua on stressannu tosi paljon joululahjat ja oon käyny joka päivä ostoksilla, kun unohan aina jotain. Nyt oon Suomeen löytäny lahjat, mutta ne ei oo vieläkään lähteny, eli tulee pahasti myöhässä. Mua harmittaa tää nyt ihan hirveesti, mutta näin nyt kävi. Nyt huomaan myös, että on tässä pikkukaupungissa asumisessa huonojakin puolia, esim just tää lahjojen ostaminen on tosi vaikeeta. Meen vielä kerran ennen joulua ja ostan gastperheelle lahjat.

Viimenen viikko koulussa oli tosi rento, monilla tunneilla katottiin vaa leffoja ja juteltiin mukavia. Meillä oli koulun joulukonsertti keskiviikkona, ja sitä ennen oli paljon harjotuksia. Oon koulussa siis kuorossa ja laulettiin joulumessu orkesterin säestyksellä. Konsertti oli tosi ihana, ja näille se on sellanen jokajoulunen perinea, vähän niinku mulle Suomessa meijän koulun joulukonsertti. Mulle tuli ton konsertin jälkeen tosi sekava olo, jotenkin olin niin kateellinen kaikille niille meijän koululaisille, koska en oo ite saksalainen ja en saa joka joulu laulaa siellä ja kuulla näitä saksalaisia joululauluja. Toisaalta mua myös aina säälittää kaikki saksalaiset kun ne ei saa olla suomalaisia ja laulaa tai ymmärtää suomalaisia joululauluja. Mutta tällä hetkellä tuntuu nii kauheelta, että ens vuonna en voi kokea näitä samoja joulutunnelmia mitenkään.

Ehkä paras asia tähän mennessä vaihtovuodessa on ollu se, että on saanu tutustua niin monenlaisiin uusiin ihmisiin. Se tapahtuu ihan väistämättä, kun menee paikkaan josta ei tunne ketään. 

Tää joulukuu on ollut ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Oon huomannu kuinka yksinäinen oon. Rottweilissa on ihanat joulutunnelmat, mutta ei siellä yksin oo niin kivaa kävellä. Koulussakin ollaan tehty tunneilla kaikkea mukavaa, mutta mulla on aina jotenkin sellanen olo etten kuulu joukkoon. Mulla on täällä kaikki asiat niin hyvin, koulussa kaikki on supermukavia, opettajat ja luokkakaverit, rakastan tätä paikkaa, mun perhekki on niin mukava, mutta en vaan kuulu tänne. Sehän tässä tuntuukin kaikista pahimmalta. Luulen että tää on ihan normaalia vaihtareille, mutta alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tähän. Jos joku vaikka koulussa tarvii paperia, se kysyy kaikilta muilta paitsi multa vaikka oisinki siinä lähimpänä. Eihän multa nyt voi kysyä kerta oon vaihtari :)) ei vaan hyväähän ne varmaan vaa tarkottaa, mutta mulla on niin ikävä sitä että joku esim varastaa multa karkkia tai jotain, mutta ei täällä kukaan kehtaa. Ja kaikki pitää mua ihan tyhmänä, vaikka luulen että se tulee alitajunnasta koska en puhu niin hyvää saksaaa. Viime viikolla yks meijän luokkalainen kysy MULTA missä meillä on tunti ja tulin niin iloseks!

Torstaina leivottiin parin luokkakaverin kanssa meijän luokanopella piparkakkutalo.. ei ihan onnistunu nii päätettiin tehä tollanen kasa.

Kavereitakin on nii vaikea saaha, kun ei puhu paljon. Mua ei koskaan jätetä yksin, mutta kaikki puhuu koulussa aina ihmisistä ja asioista joista en tiiä ja sillon on hieman vaikea yrittää puhua mukana. Mua ahistaa etten opi saksaa kun puhun niin vähän. Oon aina mielissää sillon ku oon jonkun kaa kahestaa, koska sillon ei oo ainakaa sellasta puheenaihetta jota en ymmärtäis. Ja mulla on muutama kaveri meijän luokalla, joitten kaa on aina kivaa ja joitten kaa on helppo puhua, mutta koulussa ollaan aina nii isoissa porukoissa. Eikä kukaan voi tietenkää ajatella mua niitten kaverina, jos en puhu. Uskon, että tää asia muuttuu paremmaks sen myötä kun opin saksaa, ja oikeestaan tällä viikolla tunsin jo, että voin keskustella jo tosi monista aiheista saksaksi. Varmasti ens vuonna kaikki on paremmin! Mua vaan harmittaa että oon joutunu elämään muuten niin ihania aikoja yksinäisenä.

Ja sää aina kuin toukokuun

Joulutunnelmia

Nyt on tapahtunu tosi paljon ja en oo voinu kirjottaa, koska meillä toimii täällä netti niin huonosti. Nyt kuitenki on vähän aikaa ja todennäkösesti nyt ei ookkaan sit enää kokeita ennen joulua. Joululahjat pitäs saaha vielä Suomeen lähetettyä ja sit ois kaikki stressi ohi.

Toissa viikonloppuna meillä oli orkesterin kanssa konsertti ja edeltävällä viikolla joka päivä harjotuksia. Olin aina sen 4 tuntia koulun jälkeen musiikkikoululla. Oli kuitenki huippu viikko ja tykkään niin paljon tuosta orkesterista! Kaikki on siellä mulle nii ystävällisiä ja niillä tuntuu olevan hyvä yhteishenki, vaikka siellä onkin kaikenikäsiä soittajia.

Koulussa oon nyt alkanu ihan tekemään kokeita ja ne on menny oikeestaan aika hyvin. Matikankoetta en päässy läpi, mulla on vaikeuksia ymmärtää niitä asioita saksaksi opetettuna. Enkku ja musiikki on oikeestaa mulle vaan sellaset ettei mitään ongelmaa, muut kokeet on sitte sellasia että pääsen läpi, mutta tulee sellanen vähä keskivertoa huonompi arvosana. Opettajat on tosi kannustavia ja kemianopeki piti melkeen puheen kuinka vaikuttunu se on kun sain puolet pisteistä :D


Toissa sunnuntaina eli ekana adventtina tuli aivan parhaat joulutunnelmat! Sitä ennen kukaan ei ollu puhunukkaan mitään joulusta, mutta yhtäkkiä joka paikka oli täynnä jouluvaloja ja meillä alettiin syömään sellasia joulukeksejä. Rottweil on nyt niiiin kaunis, joka talossa on sellaset hienot jouluvalot ja nyt siellä on vielä joulumarkkinatki ja käyn siellä aina lounastauolla syömässä jotain. Viime viikolla kävin monta kertaa ostoksilla. mutta en oo vieläkää löytäny oikee mitää joululahjoja. Täältä pikkukaupungista on vähän vaikea löytää. 

Viime viikonloppuna olin Heidelbergissa YFU:n järjestämällä vaihtarileirille. Mua oikeestaa vähä masensi lähteä sinne, mutta ajattelin kuitenki että se on aina parempi ku vaan maata omassa huoneessa. Ja onneks päätin mennä: se oli varmaa paras viikonloppu tähänmennessä täällä Saksassa! Siellä oli ihan oikeesti ihmisä ympäri maailmaa ja kaikki oli niin mahtavia tyyppejä. Taas tuli todistettua sitä väitettä että vaihtarit on parhaita. Me leivottiin ja käytiin joulumarkkinoilla, ja juteltiin paljon. Vaihtareitten kans on nii mukava puhua saksaa ku ne ei itekkää puhu sitä nii nopeesti ja täydellisesti. Nyt mulla on vielä vähän leirin jälkeinen masennus ja haluan vaa takas sinne ;( 

Muutenkin menee ihan hyvin, mulla on aina tosi hauskaa mun perheen kans, viimeks eilen nauroin kyyneleet poskilla ruokapöydässä :D Tänään kävin vielä joululahjaostoksilla ja vähän kuvaamassa tätä ihanaa Rottweilin kaupunkia. Mun unelma on tällä hetkellä, että saisin joskus aikuisena
asua Rottweilissa kirkkaan värisessä omakotitalossa. 

Me vaihtarit Heidelbergin linnan edessä

Mun lempikatu Rottweilissa. Tältä kadulta on parhaat vuorimaisemat, ja tää on ihan mun koulun vieressä

 

Rottweil <3

Tää kuva ei ehkä oo hirveen kaunis, mutta tää paikka on mulle sitäkin rakkaampi!!