Joulukiireet

Hallo! Mun pitäs siivota mun huone, mutta koska en jaksa päätin tulla kirjottaan blogia. Tää huone on tosiaan ihan kamalassa kunnossa. Oon ollu oikeesti ekaa kertaa 4 kuukauteen tosi kiireinen, ja se on ollu aivan ihanaa!! Tunsin pitkästä aikaa oikeesti eläväni. Ja kun pitää kiireellä mennä paikasta toiseen, niin heitän kaikki tavarat vaan lattialle :D

Mua on stressannu tosi paljon joululahjat ja oon käyny joka päivä ostoksilla, kun unohan aina jotain. Nyt oon Suomeen löytäny lahjat, mutta ne ei oo vieläkään lähteny, eli tulee pahasti myöhässä. Mua harmittaa tää nyt ihan hirveesti, mutta näin nyt kävi. Nyt huomaan myös, että on tässä pikkukaupungissa asumisessa huonojakin puolia, esim just tää lahjojen ostaminen on tosi vaikeeta. Meen vielä kerran ennen joulua ja ostan gastperheelle lahjat.

Viimenen viikko koulussa oli tosi rento, monilla tunneilla katottiin vaa leffoja ja juteltiin mukavia. Meillä oli koulun joulukonsertti keskiviikkona, ja sitä ennen oli paljon harjotuksia. Oon koulussa siis kuorossa ja laulettiin joulumessu orkesterin säestyksellä. Konsertti oli tosi ihana, ja näille se on sellanen jokajoulunen perinea, vähän niinku mulle Suomessa meijän koulun joulukonsertti. Mulle tuli ton konsertin jälkeen tosi sekava olo, jotenkin olin niin kateellinen kaikille niille meijän koululaisille, koska en oo ite saksalainen ja en saa joka joulu laulaa siellä ja kuulla näitä saksalaisia joululauluja. Toisaalta mua myös aina säälittää kaikki saksalaiset kun ne ei saa olla suomalaisia ja laulaa tai ymmärtää suomalaisia joululauluja. Mutta tällä hetkellä tuntuu nii kauheelta, että ens vuonna en voi kokea näitä samoja joulutunnelmia mitenkään.

Ehkä paras asia tähän mennessä vaihtovuodessa on ollu se, että on saanu tutustua niin monenlaisiin uusiin ihmisiin. Se tapahtuu ihan väistämättä, kun menee paikkaan josta ei tunne ketään. 

Tää joulukuu on ollut ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Oon huomannu kuinka yksinäinen oon. Rottweilissa on ihanat joulutunnelmat, mutta ei siellä yksin oo niin kivaa kävellä. Koulussakin ollaan tehty tunneilla kaikkea mukavaa, mutta mulla on aina jotenkin sellanen olo etten kuulu joukkoon. Mulla on täällä kaikki asiat niin hyvin, koulussa kaikki on supermukavia, opettajat ja luokkakaverit, rakastan tätä paikkaa, mun perhekki on niin mukava, mutta en vaan kuulu tänne. Sehän tässä tuntuukin kaikista pahimmalta. Luulen että tää on ihan normaalia vaihtareille, mutta alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tähän. Jos joku vaikka koulussa tarvii paperia, se kysyy kaikilta muilta paitsi multa vaikka oisinki siinä lähimpänä. Eihän multa nyt voi kysyä kerta oon vaihtari :)) ei vaan hyväähän ne varmaan vaa tarkottaa, mutta mulla on niin ikävä sitä että joku esim varastaa multa karkkia tai jotain, mutta ei täällä kukaan kehtaa. Ja kaikki pitää mua ihan tyhmänä, vaikka luulen että se tulee alitajunnasta koska en puhu niin hyvää saksaaa. Viime viikolla yks meijän luokkalainen kysy MULTA missä meillä on tunti ja tulin niin iloseks!

Torstaina leivottiin parin luokkakaverin kanssa meijän luokanopella piparkakkutalo.. ei ihan onnistunu nii päätettiin tehä tollanen kasa.

Kavereitakin on nii vaikea saaha, kun ei puhu paljon. Mua ei koskaan jätetä yksin, mutta kaikki puhuu koulussa aina ihmisistä ja asioista joista en tiiä ja sillon on hieman vaikea yrittää puhua mukana. Mua ahistaa etten opi saksaa kun puhun niin vähän. Oon aina mielissää sillon ku oon jonkun kaa kahestaa, koska sillon ei oo ainakaa sellasta puheenaihetta jota en ymmärtäis. Ja mulla on muutama kaveri meijän luokalla, joitten kaa on aina kivaa ja joitten kaa on helppo puhua, mutta koulussa ollaan aina nii isoissa porukoissa. Eikä kukaan voi tietenkää ajatella mua niitten kaverina, jos en puhu. Uskon, että tää asia muuttuu paremmaks sen myötä kun opin saksaa, ja oikeestaan tällä viikolla tunsin jo, että voin keskustella jo tosi monista aiheista saksaksi. Varmasti ens vuonna kaikki on paremmin! Mua vaan harmittaa että oon joutunu elämään muuten niin ihania aikoja yksinäisenä.

Ja sää aina kuin toukokuun

Joulutunnelmia

Nyt on tapahtunu tosi paljon ja en oo voinu kirjottaa, koska meillä toimii täällä netti niin huonosti. Nyt kuitenki on vähän aikaa ja todennäkösesti nyt ei ookkaan sit enää kokeita ennen joulua. Joululahjat pitäs saaha vielä Suomeen lähetettyä ja sit ois kaikki stressi ohi.

Toissa viikonloppuna meillä oli orkesterin kanssa konsertti ja edeltävällä viikolla joka päivä harjotuksia. Olin aina sen 4 tuntia koulun jälkeen musiikkikoululla. Oli kuitenki huippu viikko ja tykkään niin paljon tuosta orkesterista! Kaikki on siellä mulle nii ystävällisiä ja niillä tuntuu olevan hyvä yhteishenki, vaikka siellä onkin kaikenikäsiä soittajia.

Koulussa oon nyt alkanu ihan tekemään kokeita ja ne on menny oikeestaan aika hyvin. Matikankoetta en päässy läpi, mulla on vaikeuksia ymmärtää niitä asioita saksaksi opetettuna. Enkku ja musiikki on oikeestaa mulle vaan sellaset ettei mitään ongelmaa, muut kokeet on sitte sellasia että pääsen läpi, mutta tulee sellanen vähä keskivertoa huonompi arvosana. Opettajat on tosi kannustavia ja kemianopeki piti melkeen puheen kuinka vaikuttunu se on kun sain puolet pisteistä :D


Toissa sunnuntaina eli ekana adventtina tuli aivan parhaat joulutunnelmat! Sitä ennen kukaan ei ollu puhunukkaan mitään joulusta, mutta yhtäkkiä joka paikka oli täynnä jouluvaloja ja meillä alettiin syömään sellasia joulukeksejä. Rottweil on nyt niiiin kaunis, joka talossa on sellaset hienot jouluvalot ja nyt siellä on vielä joulumarkkinatki ja käyn siellä aina lounastauolla syömässä jotain. Viime viikolla kävin monta kertaa ostoksilla. mutta en oo vieläkää löytäny oikee mitää joululahjoja. Täältä pikkukaupungista on vähän vaikea löytää. 

Viime viikonloppuna olin Heidelbergissa YFU:n järjestämällä vaihtarileirille. Mua oikeestaa vähä masensi lähteä sinne, mutta ajattelin kuitenki että se on aina parempi ku vaan maata omassa huoneessa. Ja onneks päätin mennä: se oli varmaa paras viikonloppu tähänmennessä täällä Saksassa! Siellä oli ihan oikeesti ihmisä ympäri maailmaa ja kaikki oli niin mahtavia tyyppejä. Taas tuli todistettua sitä väitettä että vaihtarit on parhaita. Me leivottiin ja käytiin joulumarkkinoilla, ja juteltiin paljon. Vaihtareitten kans on nii mukava puhua saksaa ku ne ei itekkää puhu sitä nii nopeesti ja täydellisesti. Nyt mulla on vielä vähän leirin jälkeinen masennus ja haluan vaa takas sinne ;( 

Muutenkin menee ihan hyvin, mulla on aina tosi hauskaa mun perheen kans, viimeks eilen nauroin kyyneleet poskilla ruokapöydässä :D Tänään kävin vielä joululahjaostoksilla ja vähän kuvaamassa tätä ihanaa Rottweilin kaupunkia. Mun unelma on tällä hetkellä, että saisin joskus aikuisena
asua Rottweilissa kirkkaan värisessä omakotitalossa. 

Me vaihtarit Heidelbergin linnan edessä

Mun lempikatu Rottweilissa. Tältä kadulta on parhaat vuorimaisemat, ja tää on ihan mun koulun vieressä

 

Rottweil <3

Tää kuva ei ehkä oo hirveen kaunis, mutta tää paikka on mulle sitäkin rakkaampi!! 

Aika jouksee..

Hei! Mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan, mutta oli pakko tulla kirjottamaan. Tosiaan olin viikon päiväkodissa työelämään tutustumassa ja nyt on jo sen jälkee viikko kouluaki takana. Päiväkodissa oli kivaa ja opin siellä paljon saksaa lasten kanssa puhuessa. Täällä päiväkodissa tehään moni asia aika eritavalla kun Suomessa, lapset käy pari tuntia iltapäivällä kotona, mummolassa tai jossain syömässä ja tulee sitten vielä iltapäiväks takasin.

Viime viikolla mua ahisti koulussa tosi paljon. Saksan puhuminen on mulle niin vaikeeta ja tuntuu, ettei kukaan jaksa kuunnella kun puhuu niin hitaasti. Oon myös niin väsyny, että mieluummin ion hiljaa kun puhun kenellekkään. Mua pelota, että just kun sain kavereita, menetän ne! Onneks tänään mun luokkalaiset tuli sanoo, että puhun jo tosi hyvää saksaa ja että meijän kanssa saa aina harjotella. Muutenki oon niin kiitollinen mun luokkalaisille, ne on niin mukavia ja ottaa mut aina huomioon!

Nyt mulla on tosi levoton olo. Noin kuukausi sitten mulla oli koti-ikävä ja unelmoin vaan Suomesta kaikki koulupäivät. Nyt en kaipaa Suomea ollenkaan, ja mua sattuu sydämestä ajatella sitä päivää, kun täältä lähen. No okei, ehkä vähän liioittelen. Mutta kiinnyn niin helposti asioihin. Rakastan mun joka aamusta koulureittiä, muutenki koulua, näitä kaupunkeja, tätä elämää ja tätä arkea! Vaikka mulla on välillä vaikeaa, niin oon jo niin tottunu ja kiintyny kaikkeen. Vielä kuukausi sitten ootin innolla Suomeen paluuta.. Kai se oli sit joku kulttuurishokki, joka on nyt ohi.

Huomenna olis enkun koe, torstaina kemia ja perjantaina matikka. Taidan lukea vielä vähän enkkua ja sitten nukkumaan! Moikka!

Syysloma

Hallo! Nyt on syysloma ohi ja paljon on tapahtunu. Oli yks parhaista lomista ikinä ja viimeset 3 viikkoa on muutenki ollu tähän mennessä mun vaihtovuoden parhaat. Ja vaikka ei ihan joka päivä ookkaan niin kivaa, niin silti mulla on se tunne, että saan vielä paljon kivoja hetkiä täällä Saksassa. Sen avullahan sitä jaksaaki! 

Tosiaan niinkuin viime postauksessa ja kerroin että, vaihtarimiitissä puhuin pelkkää saksaa ja olin tosi ylpee itestäni. Seuraavana päivänä heti alusta alkaen aloin puhumaan saksaa ja siitä lähtien oon menny pelkällä saksalla, mitä nyt joskus en tiiä kaikkia sanoja. Viime viikon lauantaina olin mun luokkalaisen synttäreillä, ja meillä oli niiiin hauskaa! Oon niin onnellinen, että mulla on saksalaisia kavereita, joitten kaa voi olla aivan oma ittensä ja pitää hauskaa.

Maanantaina lähin sitte Wunstorfiin, kaupunkiin lähellä Hannoveria, jossa asuu Iida, mun paras kaveri, joka on myös Saksassa vaihossa. Tiistaina tehtiin kierros Niedersachsenin isoissa kaupungeissa, jos kiinnostaa voit lukea siitä päivästä Iidan blogista saksaksi täältä! Iidanki kanssa jaksettiin puhua 2-tuntinen junamatka kokonaan saksaa, meijän takanaistuvat kyllä vähän nauro..

Bremen <3

Hannover

Hampurin Rathaus

Bremen. Kun tuota turpaa koskee, se tuottaa onnea. 

Ihanat maisemat Hampurin U-bahnista

Torstaina käytiin Hannoverissa shoppaamassa, ostin vaikka mitä ihanaa! Tosiaan ku ite asun kaukana isoista kaupungeista niin oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa shoppailla. Ja käyä ravintolassa ja kahviloissa ja ah elin kyllä sinä päivänä herroiksi! Toisaalta myös tajusin, että todellinen onnellisuus ei tuu tollasista asioista, ja ainut syy, miksi tuntu pahalta lopulta lähteä tänne korpeen on, että se Iida jäi sinne. Perjantai ja kesviikko meni täysin laiskotellesssa ja jutellessa ja launtai aamuna lähti juna takas Rottweiliin..

Saavuin toppatakki päällä Rottweilin asemalle ja siellä olikin Gastmama vastassa. Tunsin oloni niin tervetulleeksi kotiin! Istutiin varmaan 4 tuntia koko perhe pöydän ääressä ja kertoiltiin lomistamme. Sunnuntaina käytiin jälleen vaeltamassa ja täytyy sanoa, että nyt oli parhaat maisemat tähän mennessä. Tekeeköhä noi tahallaaan sillee, että joka kerta paremmille maisemille..

Tänään maanantaina ei alkanukkaan koulu, vaan oon viikon päiväkodissa, vähän niinku työelämään tutustumisessa. Koulussa mulle eka sanottiin, että mun pitäs mennä täksi viikoksi toiselle luokalla, kun muut tekee tän tutustumisviikon, mutta sit mun gastmama sano että voin ihan hyvin mennä tohon talon takana olevaan päiväkotiin. Tänään oli ainaki tosi ihanaa, noi saksalaiset lapset on niin ystävällisiä! Ja me ymmärretään toisiamme!

Schwarzwaldin upeat maisemat 

Ihana viikko!

Moi! Niinku sanoin niin alan nyt kirjottaa useammin tänne! Nyt kelpaa kirjottaaki kun kerranki mulla on ollu tosi hyvä viikko. Eka kertaa oikeesti tuntuu siltä, että mulla on muutankin elämää kun Candy Crush Saga.

Alkuviikosta olin aika alakuloinen ja en jaksanu koulussakaan oikee puhua ihmisille. Alko ahistaan vähän kun mun saksanope, joka pitää mulle ja meijän koulun toiselle vaihtarille saksantunteja, alko kyselee että miksen vietä aikaa mun luokkalaisten kanssa vapaa-ajalla ja miksen puhu saksaa. No sitten päätin, että nyt loppuu enkun puhuminen ja koulussa oonki sen jälkee yrittäny melkee pelkällä saksalla. Ja nykyään kaikki mun luokkalaisetki on huomannu, että mulle voi puhua ihan saksaa!

Oon ilonen, että mulla on koulussa jo sellanen kaveriporukka, joitten kanssa voin aina olla. Ja vielä tykkään niistä tosi paljon! Ne osaa jotenki tosi hyvin ottaa mut kaikkiin keskusteluihin mukaan ilman että se keskustelu mitenkään häiriintyy. Tuntuu niin ihanalta nauraa pitkästä aikaa kavereitten kaa! Torstaina myös kävin niitten kaa kaupungilla ja meillä oli tosi hauskaa.

Perjantaina oli sitten taas ihan mahtava päivä! Aamulla koulussa ymmärsin lähes kaiken, mitä uskonnonope puhu, vaikka teema oli universumin synty. Koulusta lähin sitten onnellisena auringon paistaessa orkesteriin, johon en kuitenkaa päässy, kun siskot oli unohtanu ottaa mun viulun sinne :D No menin sitten Gastmaman kaa ostoksille ja sain hyvät naurut: Pasta oli tajouksessa ja sitä sitten lapattiin 30 pakettia kärryihin ja kotona koko perheen voimin vietiin niitä kellariin. Ja ostettiin SUKLAAJUGURTTIA joka on maailman parasta!!

Illalla menin mun siskon kaa bileisiin ja olin ihan varma että istun vaa yksin jossai nurkassa ku en ymmärrä mistään mitään. Ei ollu kuitenkaa ja kävin ihan kunnon keskusteluja saksaksi! Tutustuin ihan sika moniin ihmisiin ja oli tosi hauskaa. Jäin sinne yötä ja seuraava päivä meniki sitten vaan väsyneenä kotona valvotun yön jälkeen.

Tänään olin YFUn vaihtarimiitissä Stuttgartissa. Olin ihan paniikissa kun tulin sinne, mun piti muka esitellä niille kaikille mun hostperhe saksaksi. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja huomasin, että mun saksa ei oo ollenkaan huono, en vaan uskalla yrittää tarpeeks. En puhunu koko miitin aikana sanaakaan enkkua, tein virheitä, mutten välittäny. Nyt tässä vaan toivon, että huomenna koulussa uskaltaisin samalla tavalla yrittää..Hyvää yötä! <3

Täällä myydään Joulutarinaa kaupassa!

Arkea Saksassa

Terve! Tänään mulla oli koulua vaan 7.50-11.05 kun opettajilla oli joku matka. Kotona olin kuitenkin vasta 12.30 bussien takia. Heti kotiin tultua lähin koiran kanssa pitkälle lenkille ja sit istuin ruokapöydässä varmaan 2h.. Mun gastsiskot oli niin hauskalla tuulella että oli varsin viihdyttävä 2-tuntinen. Sitten lähdettiin orkesteriin ja sain kerranki olla siellä koko sen ajan eikä vaan 15min niinku yleensä koulun takia.. Kotona kävin vielä lenkillä ja söin, ja nyt oon onnellisesti menossa nukkumaan. Heh olipa jännä päivä.. mutta jotenkin näin nää mun päivät yleensäki menee.

Koulua on nyt tullu noin kuukaisi käytyä Saksassa, ja elämä on kyllä tosiaan nyt ihan erilaista kun sillon lomalla. Ei enää jokapäiväistä tunnin lenkkiä koiran kanssa tai monen tunnin istumista omassa huoneessa. Harrastuksetkin on alkanu ja oon tavannu tosi paljon uusia ihmisiä! Vaikka ei tää koulun alkaminen kaikkia asioita parantanukaan, niin kyllä mun elämässä tapahtuu nyt enemmän ja siitä oon onnellinen.

Kotikyläselfie, koiran kanssa lenkillä!

Parasta arjen alkamisessa on ollu se, että oon oppinu nyt saksaa paljon enemmän. Just äsken ku istuttiin ruokapöydässä, huomasin että ymmärsin melkeen kaiken niiden keskusteluista. Vielä kuukausi sitten saatoin istua puolituntia ruokapöydässä ymmärtämättä yhtään mitään.. Koulussa oppii jokapäivä ainaki 20 uutta sanaa, no okei, niitä ei aina sen päivän jälkee kaikkia muista, mutta silti. Oon jo myös tottunu tähä murteesee, vaikka en edelleenkää huomaa mitään NIIN suurta eroa tässä. Nuo uhkailee, että mun vaihtarikaverit toiselta puolelta Saksaa ei ymmärrä mua vuoden päästä.. tai alle 9kk, apua tää aika menee nopeeta.

Mulla on täällä myös unelmaharrastukset! Mun soitonope on tosi hyvä ja mukava, ja musta tuntuu että opin soittamaan viulua paljon paremmin tänä vuonna. Ja vaikka luulin että, soittetunnit ois ongelmallisia kielen takia, niin ei kyllä tosiaankaan. Ymmärrän kaiken ihan saksakskin. Kysyin myös pääsiskö täällä laulutunneille ja lähetettiin sitten hakemus musiikkikoululle, toivottavasti saan vastauksen pian! Vaeltamassa käyään melkeen joka vklp, ja sitä varmaan tulee niin ikävä sitten Suomessa. Ei Oulun maisemat oo yhtään mitään verrattuna näihin maisemiin.

Rakastan, siis RAKASTAN näitä maisemia! 

Tää viikko on kyllä ollu aika huono mulla.. Illalla en saa unta ku stressaan jostain syystä niin paljon, en edes tiedä mistä. Sitten koulussa meinaan nukahtaa enkä jaksa puhua ihmisille ja seison vaan yksin pihalla. Tänää oli jo parempi, enkä ollu ollenkaan yksin ja puhuinki enemmä ku pari lausetta. Keskiviikkona oli unelmoin koko päivän vaan Suomesta ja Hesburgerista ja kaikki masensi. Ei auttanu yhtää ku tiesi että Stockmannilla on Hullut Päivät.. Ah hullareitten tunnelma on nii ihana, teki mieli ottaa seuraava lento Suomeen, ku ei täälläkää tuntunu olevan mitää kivaa. Koulussa ihmiset ottaa selfieitä kavereitten kaaa ja halaa ja nauraa, ja vaikka mulla onki suurimman osan ajasta koulussa seuraa, niin kaikkea tollasta on niiin ikävä:(

Nyt on vähä sellanen olo että haluisin alottaa tän vaihtovuoden ihan alusta. Mulla on jo tietty maine meijän koulussa, ja musta tuntuu, ettei se oo mikään hirveen hyvä. Oon ehkä sittenkin ollu liian ujo. Ja vaikka omasta mielestä oon ollu aika puhelias ja reipas, silti mun perhe sanoo kaikille että oon tosi ujo. No en nyt ainakaan tosi ujo! Ehkä tuo sitten johtuu mun eleistä tai olemuksesta tai jotain, en tiiä. Muutenki varmaa kaikki ajattelee että oon ihan pikkulapsi, esim mun hostsiskot on kaikki nii kypsiä ja fiksuja että musta tuntuu aina että oon se perheen nuorin tässä. Edelleenki oon tähä perheeseen hirmu tyytyväinen, ihanaa kun kaikkia tuntuu oikeesti kiinnostavan miten mun päivä meni ja miten läksyt sujuu yms.

Tänää tuli kutsu Mittelseminariin! Se on siis YFU:n valmennus puolessa välissä vuotta, nyt pitäis vaan päättää, minkä valmennuksen valitsen.. Niitä on Wolfsburgissa, Berliinissä, Hampurissa, Düsseldorfissa, Dresdenissä ja Münchenissä eri teemoilla, esim musiikki, media jne. Ja syyslomalla meen visitoimaan Iidaa, mun parasta kaveria joka on vaihdossa Wunstorfissa Hannoverin lähellä. Tää auttaa mua kyllä jaksamaan vaikeatki päivät. Nyt meen nukkumaan, ja jatkossa alan postailee enemmän, nyt kun toivottavasti tapahtuu muutakin kun syömistä ja nukkumista.. JA AINIIN! kehtaan laulaa täällä! ja vasta 2kk on menny! JEE! :D

Ich möchte dich zu einer Currywurst einladen

Kävin eilen keräämässä hasselpähkinöitä

Kuva koulumatkan varrelta

tämä ongelma on oikeestaa jo selätetty, nykyään ymmärrän jo kysymykset! Mutta kuukausi sitten tää oli vielä hyvinkin ajankohtainen kuva

Vihdoin kouluun

Eli mulla tosiaan alko koulu tän viikon maanantaina. Nyt on sitten ekan kouluviikon jälkeen vihdoin aikaa vihdoin kirjottaa blogiin...

Olin tosi innoissaan koulun alkamisesta, mutta mua myös pelotti aika paljon. Kuulosti tosi ahistavalta, että opettajia pitää teititellä ja kännykkää ei saa käyttää koko koulupäivän aikana ollenkaan. Menin kouluun samaa matkaa yhen mun luokkalaisen kaa, joka on tästä samasta kylästä. Se helpotti tosi paljon,  ja se ja sen kaverit autto mua tosi paljon ekana päivänä. Opettajatki oli ihan hirmu kivoja, ei yhtään niin vakavia ja tiukkoja kun olin luullu. Plus oli mahtavaa kun kaikki oletti etten puhu yhtää saksaa, eikä kukaan siis odottanu multa kovin suuria.

Oon tosi tyytyväinen mun luokkaan. Kaikki on niin mukavia ja aina haluaa auttaa mua. Mua huolestutti kenen kanssa meen syömään, mutta sekin oli ihan turhaa, kun aina on joku tullu kysymään mua niitten kaa. Täällä on siis tunnin ruokatauko, jonka aikana käyää kaupungissa syömässä. Ja ainaki vielä kaikki on kokoajan ihan innoissaan auttamassa mua. Ihmisiin on vaan vähän vaikee tutustua, kun ei pysty mitenkää osallistumaan muitten keskusteluihin kielen takia. Onneks kuitenki tosi monet mun luokkalaiset puhuu mulle ihan innoissaan enkkua! Vieruskaverit kääntää aina opettajan sanomat sivunumerotki enkuks, vaikka kyllähän mä ne muutenki ymmärtäisin.. :D no parempi näin kun etten sais ollenkaan apua!

Luulin, että kymppiluokalla koulua ois ollu aika vähä, mutta ei, mulla on 37 oppituntia viikossa! Oon koulun jälkeen tosi väsyny liian saksan kuulemisen jälkeen, vaikken tunneilla hirveesti pystykkää tekee mitää. Enkku ja musiikinteoria menee tietty helposti, mutta saksasta en ymmärrä yhtää mitää ja ihan tyydyn siihen. Ne lukee siellä jotain lakitekstejä ja kuulemma se on niillekki vaikeeta ymmärtää.

Mun lukkari

Ja jee pääsin vihdoin kuoroon! Se on kyllä vaan sellane 45min/viikko, mutta parempi kun ei mitään. Valitsin siis koulussa musiikkiprofiilin(?) ja mulla on 3h viikossa teroriaa. Tänään kävin myös eka kertaa orkesterissa, ja ens viikolla alkaa viulutunnit!

Nyt arjen alettua oon alkanu tykkää tästä paikasta tosi paljon. Oon aina tykänykki, mutta nyt erityisesti. On ihana istua bussissa auringon noustessa aamusumussa. Vuoret taustalla tekee maisemasta täydellisen. Rottweil on myös ihana kaupunki ja on ihanaa käyä ostamassa sieltä ruokatauolla jäätelö. Ah tää arki tuntuu luksukselta! Mulla on nykyään tosi kiva olla täällä perheessäkin, huomasin sen ekan koulupäivän jälkeen kun tulin kotiin. Oikeesti eka kertaa tuntu siltä, että tulin kotiin, paikkaan jossa saan rentoutua. Täällä on aina niin hyvä tunnelma kun istutaan pöyän ääressä syömässä ja kaikki kertoo päivistään.

Ja huomenna onkin sitte edessä ainaki 10h autossa istumista, mennään kattoo jotain musikaalia jonnekki kauas. Vaikka koulussa onkin mukavaa, niin viikonloppu tulee kyllä todella tarpeeseen!!

Lomaa

Terve! Tässä on vietetty nyt 14 viikkoa kesälomaa ja olis vielä yks viikko jäljellä. En oo mitää hirveen erikoista tehny, mutta silti päivät ja viikot menee tosi nopeeta. Ootan aika innolla jo koulun alkua, vaikka se myös pelottaakin. Kävin tänää koululla sihteerin luona ja vaikutti ihan mukavalta paikalta. Meen siis tosiaan kymppiluokalle, eli mun luokkakaverit on 99-syntyneitä. Ihan hyvä varmaa, kuitenki niin huono oon vielä tässä kielessä.

Mua on vähän masentanu tässä lähiaikoina. Mulla ei oo oikee tekemistä ja sit kun kuulen muilta vaihtareilta kuinka ne tekee kaikkea ja nauttii elämästä tulee sellanen olo, että mä vaan hukkaan aikaani täällä. Musta tuntuu vieläki että parhaat hetket täällä Saksassa oli siellä leirillä.. Vaikka mun perhe onkin tosi ihana ja hostäiti aina kysyy onko kaikki hyvin ja onko koti-ikävä, niin silti tunnen olevani niin yksin. Vaikka tää onkin "vaan" Saksa, niin täällä tehään silti tosi monet asiat erilailla kun Suomessa tai meijän perheessä, ja ne tuntuu joskus toosi rasittavilta. Aluksi rakastin olla täällä pikkukylässä peltojen keskellä, mutta nyt on jo niin ikävä kunnon kaupunkimaisemaa.

Tänään mulla oli kumminki tosi hyvä päivä ja tajusin, että joillaki alkaa vaihtovuosi vasta nyt ja silti ne lähtee samaan aikaa ku mää. Mulla on vielä 10kk jäljellä, eikä vielä voi tietää mitä tästä tulee. Sittenhän se vaihtovuosi vasta kunnolla alkaa, kun pääsee kouluun!

Onneks voin jo melkeen olla täällä talossa kuin kotonani, vaikka tietenkään en kehtaa mennä ottaa jääkaapista ruokaa tms, mut veikkaan, et se tulee olee näin koko vuoden, koska muutkaan ei täällä tee niin. Ja voi että mulla on ikävä laulamista! Kotona laulan aina ihan koko ajan, mutta nyt oon ollu kuukauden ihan täysin laulamatta. Muistan kun mua ekoina päivinä aina hävetti herätä, kun en oikee tienny minne ois pitäny mennä, mut nykyään meen ihan reippaasti ottaa aamupalaa. En ymmärrä itekkään enää mikä siinä oli nii vaikeeta :D

Ostin pari disneyleffaa saksaksi. Näitten kaa on sitte kiva opetella, kun oon nähny noi jo monta kertaa :D

Muutenki tuntuu, että oon jo nyt muuttunu aika paljon tän kuukauden aikana. Täällä ei muutenkaa hermostu mistään pikkuasioista, kun on kokoajan joutunu tekee asioita mukavuusalueen ulkopuolella. Joskus aattelin, etten vois lähteä vaihtoon koska en uskalla/osaa puhua vierasta kieltä, mutta nyt oon huomannu, että puhun enkkua ihan ajattelematta sen kummemmin ja pystyn sanomaan ihan kaiken minkä haluan. Saksa on vielä vähän eri juttu, ymmärrän kyllä paljon ja luulen että vähän miettimällä pystysin puhumaanki mutta ei sitä vaa jaksa vaihtaa! Kuulostaa varmaa ulkopuolisten korvaan hauskalta, kun mulle puhutaan saksaa ja vastaan enkuksi. Nooh jospa sitte ku koulut alkaa alan yrittää enemmän saksalla..

Käytiin viikonloppuna veneilemässä joella, 25 astetta lämmintä ja vaikka vesi ei näytäkkää kovin houkuttelevalta,
niin menin silti uimaan. Ja ah mitkä maisemat tuolla oli! 

Rakastan Rottweilia! Tää on siis kaupunki tässä lähellä, jossa tuun käymään myös koulua

Makeaa mahan täydeltä

Hallo! Nopeasti on menny ekat viikot Saksassa, vaikka en ookkaan hirveen paljon mitään tehny. Tosiaan olin ekat puoltoista viikkoa mun vanhimman siskon ja sen poikaystävän kaa kolmestaan kotona. Ne on tosi mukavia ja aina yritti keksiä mulle jokapäivälle jotain tekemistä, mutta silti istuin joka päivä 5h vaan yksin mun huonees puhelin ja kone ainoina kavereina, kun se mun sisko kävi töissä ja muuta sellasta. Viikko putkeen tollasta tuntu aika hirveeltä varsinki kun kuulin muilta vaihtareilta kuinka ne pitää hauskaa ja matkustaa tms. Välillä oli aika kauhee olo ja toivoin vaa et oisin ollu kotona Suomessa.

Käytiin tän perheen toisella asunolla naapurikylässä
keräämässä tollasia luumun tapasia hedelmiä.

Ja asioita ei parantanu se, että en saanu paljon yhtää ruokaa! Siis tottakai leipää ja tällasta saan syyä nii paljon ku haluan mut seki on jotenki vähä noloa ku kukaan muukaan ei syö. Mutta siis lämmintä ruokaa! Olin 5 päivää ilman lihaa ja kahtena päivänä ainut ruoka oli kananmuna... Sit tajusin, että voin itekkin kokata ja niimpä menin kauppaan ja tein makaroonilaatikkoa. Muutki tykkäs siitä tosi paljon ja mua pyydettiinki tekee sitä toistekkin.

Keskiviikkona tuli sitten muu perhe kotiin lomamatkalta. Ne tuli päivän odotettua aijemmin ja aamulla kun kävelin keittiöön niin siellähän ne sitten oli. Kaikki oli niin ilosia ja musta tuntu heti, että tää on mukava perhe. Siinä sitten aletttiin syömään aamupalaa ihan normaalisti. Nyt kun tää perhe on ollu täällä, mua on kysytty kokoajan mukaan kävelylle, torille, kauppaan ja muuta sellasta. Keskiviikon jälkeen ei oo ollu yhtään tylsää hetkeä! Käytiin myös mun toisen siskon kans tossa lähikaupungissa, joka on Lounais-Saksan vanhin kaupunki ja sen kyllä huomaa. Niin kauniita erivärisiä ja koristeellisia taloja! Muutenki rakastan maisemia täällä, maissipeltoja joitten takaa näkyy vuoria.

Ja vaikka aluks olin tosi huolissani et saanko täällä tarpeeks ruokaa, niin nyt kun tää perhe on täällä se ei oo ollu enää mikään ongelma. Syyään kolmesti päivässä, mutta se kyllä ihan riittää mulle kun viimeviikolla saatettii syyä vaan kahesti. Ja täällä on niin hyviä ruokia! Eilen oli mun siskon synttärit ja meillä oli vaikka minkälaisia kakkuja ja leivoksia pöydät täynnä. Nää leipoo tosi paljon ite ja näillä on myös puutarha täällä ja toisessa kylässä, josta ne kerää vaikka mitä hedelmiä ja vihanneksia. Lihat, makkarat ja juustotki ostetaan melkeen aina jostain torilta. Ainut asia mikä syömisissä ärsyttää, nii näitten mielestä kakku tai joku makea on ihan hyvä lounas. Esim äsken söin lounaaksi palan juustokakku ja sit toisen palan jotain kirsikkakakkua ja nyt on aika paha olo. Onneks nyt tiiän että illallakin syyän jotain!

Nyt musta tosiaan tuntuu että en ois voinu kyllä mukavampaa perhettä toivoa! Kaikki ottaa mut niin hyvin huomioon ja mulle on sanottu että saan olla kuin kotonani ja syyä niin paljon kun haluan yms. Ja tässä perheessä näyttää olevan tosi hyvä henki! Ite en kyllä vielä paljoa ymmärrä tosta saksan puhumisesta, kun keskenään puhuessaan tietenki kaikki puhuu tosi nopeeta ja tääl on vielä aika vahva murre. Nyt kuitenkin mulle jo puhutaan saksaa, ja ymmärrän aika paljon kun tarpeeks hittasti puhutaan! Vastaan englanniks kylläkin, mutta ehkä kohta vois jo alkaa yrittää saksaa :D

OWO ja ekat päivät perheessä

Nyt on oltu täällä saksassa jo yli viikko! Viime sunnuntaina lähti lento Helsingistä Hampuriin. Olin hyvästelly perheen ja kaverit jo Oulussa edellisenä päivänä, joten olin oikeestaa pelkästää innoissaan.

Hampurista lähettiin sitte bussilla Lauenburgiin valmennusleirille. Ekat päivät melkee kaikkia meitä leiriläisiä ärsytti olla siellä ja meistä se tuntu nii tylsältä ja turhalta. Käytii kokoajan vaa lidlissä karkkiostoksilla että ois ollu es jotain iloa päiviin. Plus mua masensi se, että kaikki ohjeet annettiin saksaksi ja ne ohjaajat vähän niinku kielsi puhumasta enkkua. Olin varmasti huonoin saksanpuhuja koko leirillä, mutta onneks sitte huomasin, että muutki puhuu keskenään enkkua ja sit oliki helpompi saaha kavereita. (tuolla leirillä oli siis Saksaan tulleita vaihtareita ympäri eurooppaa)

Leiri muuttu kuitenki päivä päivältä mukavammaks ja viimesenä iltana tuntu kyllä tosi haikeelta. Nyt varsinki kun jälkeenpäin aattelee siellä leirillä oli aivan mahtava tunnelma ja kaikki ihmiset oli niiin mukavia. Ja se sitä saksaaki ymmärsi lopussa jo aika hyvin, vaikka taisin silti oppia ton leirin aikana enemmän viroa kun saksaa. :D

                                                    Lauenburgista

Lauantaina sitte bussi lähti Hampurin juna-asemalle ja sieltä sitte kaikki lähti eri puolille Saksaa isäntäperheisiinsä. Mulla oli pitkä matka eessä, 8h junassa istumista. Alkumatkassa siinä oli muita vaihtareita mun kaa samas junas, ja olin tosi innoissani ja oli siistii matkustaa junalla Saksan läpi. Sit yksitellen ne kaikki muut vaihtarit jäi pois junasta, kunnes olin ihan yksin. Siinä vaiheessa mua alko jännittää ihan kamalasti se perheen näkeminen, tai oikeestaan mun siskon näkeminen, vietän kaks ekaa viikkoa mun siskon kaa kahestaa kun muu perhe on lomamatkalla. Kuitenki melkee heti kun näin mun hostsiskon ja sen sedän siellä asemalla, kaikki jännitys katos. Ne vaikutti heti tosi mukavalta ja ekana iltana syötii vähä iltapalaa ja mentii nukkuu.

Nää pari viime päivää on menny siinä, että ollaan käyty mummolla syömässä joka päivä ja käyty vähä käveleskelee täällä kylässä. Täällä on niin kaunista ja en voi vieläkää uskoa että saan oikeesti asua täällä vuoden! Eilen käytiin lähikaupungissa (jossa tuun käymään kouluakin)  hankkimassa mulle saksalainen liittymä, ja se oli kyllä aivan upea paikka. Kuvia en kerenny vielä ottamaan, mutta laitan niitä sitten kun oon ottanu! Ihmisetkin on täällä tosi mukavia ja lämpimiä, vaikka en ookkaa nähny hirveesti muita kun näitä perheenjäseniä.

                                                    Mun kotikylä

Näihin syömistapoihinki on vähän totuttelemista täällä. Nää syö vaan 3 kertaa päivässä ja vaan lounas on sellane kunnon ruoka. Mulla oli varsinki ekoina päivinä kokoajan vähä nälkä kun en tajunnu syyä tarpeeks sillon kun sitä ruokaa oli. Tänään kuitenki lounaalla söin itteni ähkyks ja nyt on sitten hyvin pärjänny kahestatoista tähä seittemään syömättä. Ja näille syöminen ei mikään sellanen asia että kaikki ottaa kaapista ruokaa millon haluaa, vaan kaikki mitä syyään syyän yhessä ja se on sellanen kunnon ruokahetki. Hyvää tää ruoka täällä kyllä on ollu, vaikka varmasti aika epäterveellistä, esim täällä mun perheessä ei käytetä ollenkaa margariinia, vaan pelkkää voita.

Lähdön huumaa

Nyt on sitte enää 2 päivää lähtöön! Kaikki asiat on ainaki melkeen nyt hoidettu loppuun, olin fiksusti jättäny kaiken tälle vikalla viikolle. Yllättävän paljon oli kaikkea mitä piti tehä, ei vaan pakkaaminen. Oon stressannu ihan hirveesti koko viikon ja nyt on niin ihanaa kun kaikki on valmista lähtöä varte.

Keskiviikkona pidin läksiäiset kavereille mun kaverin Iidan kanssa, joka lähtee kans Saksaan vaihtoon. Ei ne tosin ollu sellaset viralliset läksiäiset, vaan enemmänki sellanen viimene kerta kun nähtiin ton kaveriporukan kaa. Kyllähän siinä oli tietenki haikeet tunnelmat, ja mietityttää, että onko ens vuonna kaikki sitte ihan erilaista. Kaikkia kavereita en kerenny nähä koko kesänä kun oltiin nii eri aikaa Oulussa ja se kyllä vähän harmittaa ;(

Nyt kuitenkin oon vaan oikeestaan tosi innoissaan lähössä. Mun kalloon ei vaan painu että lähen vuodeksi pois. Ehkä siks musta ei tunnukkaan kovin haikealta lähteä. En oikeen käsitä, miten pitkä aika vuosi on. Sanon aina, että vuosihan on ihan lyhyt aika ja se menee tosi nopeesti, mutta nytkin kaverit muistutti, että siinä ehtii tapahtua vaikka mitä ja moni asia ehtii muuttua.

Sunnuntaina sitten lennetään Hampuriin ja sieltä sitte johonki siihe lähelle valmennusleirille. En vielä tiiä yhtään mitä siellä tehään tai missä se on, mutta sen näkee sitte. Saksaksi se kuulemma pidetään, ja mua kyllä pelottaa ymmärränkö siellä mistään mitään. En oo opiskellu saksaa nyt kesän aikana paljon yhtään vaikka olin nii suunnitellukki. Sieltä leiriltä sitten junalla Villingendorfiin perheeseen!

Tässä pari kuvaa läksiäisistä!

                   

Terve!

Moi! Oon 17-vuotias Elli Oulusta, ja oon tosiaan lähössä parin viikon päästä Saksaan vaihtoon. Vielä vuosi sitten en ois osannu aavistaa, että nyt oisin lähössä vaihtoon, vaikka nuorempana olinkin vaihtovuodesta unelmoinu. 

Viime syksynä mun paras kaveri sitten hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi. Sen kanssa tuli sitten puhuttua aika paljon kaikista vaihtovuoteen liittyvistä asioista ja mua alko harmittamaan kun en ite ollu lähössä. Mietin, että en oo valmis lähtee vieraaseen maahan puhumaan vierasta kieltä ja vielä menemään yksin uuteen kouluun. 

Jotenki yhtenä iltana aloin lukemaan vaihtariblogeja ja muuta sellasta ja sitten tajusinkin, että eihän mun tarvi olla siihen valmis. Kyllä munkin pitäis lähteä vaihtoon kerta mulla on siihen tilaisuus. Vanhemmatkin kannusti lähtemään heti kun otin asian esille, ja sitten sitä oltiinkin jo soittelemassa haastatteluaikoja, vaikken vielä ollutkaan päättänyt, uskaltaisinko oikeasti lähteä vaihtoon. Järjestöksi valitsin YFU:n,  koska olin kuullut siitä pelkkää hyvää. 

Haastattelun jälkeen päätin, että jos mut vaihto-oppilaaksi hyväksytään, niin sitten kans menen. Ja niin mut sitten hyväksyttiin Saksaan. Saksan valitsin, koska halusin oppia kokonaan uuden kielen. Lukiossa olin saksaa siinä vaiheessa yhden kurssin lukenut, joten Saksa tuntui sitten hyvältä vaihtoehdolta. Oon tosi onnellinen nyt, että päätin lähteä vaihtoon, koska oon kasvanu tosi paljon viime syksystä ja nyt mua kyllä kaduttais hurjasti, ellen olis lähössä vaihtoon. 

Sain isäntäperhetiedot huhtikuun lopulla. Mua ei oo varmaan ikinä jännittäny niin paljon kun näin sen viestin sähköpostissa. En uskaltanu avata sitä ekaan tuntiin ja lopulta mun kaveri sitten avaskin sen ja kerto ne tiedot mulle. Mulla on äiti ja isä , 00-, 98- ja 96- syntyneet siskot ja koira. Paikka on 3300 asukkaan kylä nimeltä Villingendorf, joka sijaitsee Etelä-Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa. Oli ihanaa kuulla että mulla on siskoja ja että saan asua pienessä paikassa, joka on ainakin erilainen kun Oulu! Perheen äidin kanssa oon lähetelly sähköpostia ja siskojen kanssa ollaan juteltu facebookissa. Kaikki vaikuttaa tosi mukavilta, ja oikeestaan siitä lähtien kun sain tuon perheen oon ollu niiiin innoissaan lähössä!

Toukokuun puolivälissä oli sitten YFU:n lähtövalmennusleiri, joka ei ainakaan sitä innostusta laannuttanut. Se oli aivan huippu kokemus ja oli tosi kiva tutustua muihin vaihtareihin. Valmennus oli myös tosi hyödyllinen, ja muutenki YFU on tuntunut tosi hyvältä järjestöltä. 

Valmennusleirillä vielä tuntu, että lähtöönhän on vielä ikuisuus. Kuitenkin tää kesä on menny tosi nopeasti ja nyt yhtä äkkiä siihen lähtöön onkin enää kaksi viikkoa! Nyt on jo ihan outo olo ja mun ajatukset pyörii kokoajan vaan Saksassa. En vielä oikeesti ees käsitä että kohta lähen oikeesti vuodeksi pois, mutta ehkä ihan hyvä niin. Tiiän että nää kaks viikkoa menee tosi nopeesti, mutta vielä ehtii onneks tehä vaikka mitä täällä Suomessa ja pakkaamistakaan ei ihan vielä tarvi alottaa!