Joulutunnelmia

Nyt on tapahtunu tosi paljon ja en oo voinu kirjottaa, koska meillä toimii täällä netti niin huonosti. Nyt kuitenki on vähän aikaa ja todennäkösesti nyt ei ookkaan sit enää kokeita ennen joulua. Joululahjat pitäs saaha vielä Suomeen lähetettyä ja sit ois kaikki stressi ohi.

Toissa viikonloppuna meillä oli orkesterin kanssa konsertti ja edeltävällä viikolla joka päivä harjotuksia. Olin aina sen 4 tuntia koulun jälkeen musiikkikoululla. Oli kuitenki huippu viikko ja tykkään niin paljon tuosta orkesterista! Kaikki on siellä mulle nii ystävällisiä ja niillä tuntuu olevan hyvä yhteishenki, vaikka siellä onkin kaikenikäsiä soittajia.

Koulussa oon nyt alkanu ihan tekemään kokeita ja ne on menny oikeestaan aika hyvin. Matikankoetta en päässy läpi, mulla on vaikeuksia ymmärtää niitä asioita saksaksi opetettuna. Enkku ja musiikki on oikeestaa mulle vaan sellaset ettei mitään ongelmaa, muut kokeet on sitte sellasia että pääsen läpi, mutta tulee sellanen vähä keskivertoa huonompi arvosana. Opettajat on tosi kannustavia ja kemianopeki piti melkeen puheen kuinka vaikuttunu se on kun sain puolet pisteistä :D


Toissa sunnuntaina eli ekana adventtina tuli aivan parhaat joulutunnelmat! Sitä ennen kukaan ei ollu puhunukkaan mitään joulusta, mutta yhtäkkiä joka paikka oli täynnä jouluvaloja ja meillä alettiin syömään sellasia joulukeksejä. Rottweil on nyt niiiin kaunis, joka talossa on sellaset hienot jouluvalot ja nyt siellä on vielä joulumarkkinatki ja käyn siellä aina lounastauolla syömässä jotain. Viime viikolla kävin monta kertaa ostoksilla. mutta en oo vieläkää löytäny oikee mitää joululahjoja. Täältä pikkukaupungista on vähän vaikea löytää. 

Viime viikonloppuna olin Heidelbergissa YFU:n järjestämällä vaihtarileirille. Mua oikeestaa vähä masensi lähteä sinne, mutta ajattelin kuitenki että se on aina parempi ku vaan maata omassa huoneessa. Ja onneks päätin mennä: se oli varmaa paras viikonloppu tähänmennessä täällä Saksassa! Siellä oli ihan oikeesti ihmisä ympäri maailmaa ja kaikki oli niin mahtavia tyyppejä. Taas tuli todistettua sitä väitettä että vaihtarit on parhaita. Me leivottiin ja käytiin joulumarkkinoilla, ja juteltiin paljon. Vaihtareitten kans on nii mukava puhua saksaa ku ne ei itekkää puhu sitä nii nopeesti ja täydellisesti. Nyt mulla on vielä vähän leirin jälkeinen masennus ja haluan vaa takas sinne ;( 

Muutenkin menee ihan hyvin, mulla on aina tosi hauskaa mun perheen kans, viimeks eilen nauroin kyyneleet poskilla ruokapöydässä :D Tänään kävin vielä joululahjaostoksilla ja vähän kuvaamassa tätä ihanaa Rottweilin kaupunkia. Mun unelma on tällä hetkellä, että saisin joskus aikuisena
asua Rottweilissa kirkkaan värisessä omakotitalossa. 

Me vaihtarit Heidelbergin linnan edessä

Mun lempikatu Rottweilissa. Tältä kadulta on parhaat vuorimaisemat, ja tää on ihan mun koulun vieressä

 

Rottweil <3

Tää kuva ei ehkä oo hirveen kaunis, mutta tää paikka on mulle sitäkin rakkaampi!! 

Aika jouksee..

Hei! Mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan, mutta oli pakko tulla kirjottamaan. Tosiaan olin viikon päiväkodissa työelämään tutustumassa ja nyt on jo sen jälkee viikko kouluaki takana. Päiväkodissa oli kivaa ja opin siellä paljon saksaa lasten kanssa puhuessa. Täällä päiväkodissa tehään moni asia aika eritavalla kun Suomessa, lapset käy pari tuntia iltapäivällä kotona, mummolassa tai jossain syömässä ja tulee sitten vielä iltapäiväks takasin.

Viime viikolla mua ahisti koulussa tosi paljon. Saksan puhuminen on mulle niin vaikeeta ja tuntuu, ettei kukaan jaksa kuunnella kun puhuu niin hitaasti. Oon myös niin väsyny, että mieluummin ion hiljaa kun puhun kenellekkään. Mua pelota, että just kun sain kavereita, menetän ne! Onneks tänään mun luokkalaiset tuli sanoo, että puhun jo tosi hyvää saksaa ja että meijän kanssa saa aina harjotella. Muutenki oon niin kiitollinen mun luokkalaisille, ne on niin mukavia ja ottaa mut aina huomioon!

Nyt mulla on tosi levoton olo. Noin kuukausi sitten mulla oli koti-ikävä ja unelmoin vaan Suomesta kaikki koulupäivät. Nyt en kaipaa Suomea ollenkaan, ja mua sattuu sydämestä ajatella sitä päivää, kun täältä lähen. No okei, ehkä vähän liioittelen. Mutta kiinnyn niin helposti asioihin. Rakastan mun joka aamusta koulureittiä, muutenki koulua, näitä kaupunkeja, tätä elämää ja tätä arkea! Vaikka mulla on välillä vaikeaa, niin oon jo niin tottunu ja kiintyny kaikkeen. Vielä kuukausi sitten ootin innolla Suomeen paluuta.. Kai se oli sit joku kulttuurishokki, joka on nyt ohi.

Huomenna olis enkun koe, torstaina kemia ja perjantaina matikka. Taidan lukea vielä vähän enkkua ja sitten nukkumaan! Moikka!

Syysloma

Hallo! Nyt on syysloma ohi ja paljon on tapahtunu. Oli yks parhaista lomista ikinä ja viimeset 3 viikkoa on muutenki ollu tähän mennessä mun vaihtovuoden parhaat. Ja vaikka ei ihan joka päivä ookkaan niin kivaa, niin silti mulla on se tunne, että saan vielä paljon kivoja hetkiä täällä Saksassa. Sen avullahan sitä jaksaaki! 

Tosiaan niinkuin viime postauksessa ja kerroin että, vaihtarimiitissä puhuin pelkkää saksaa ja olin tosi ylpee itestäni. Seuraavana päivänä heti alusta alkaen aloin puhumaan saksaa ja siitä lähtien oon menny pelkällä saksalla, mitä nyt joskus en tiiä kaikkia sanoja. Viime viikon lauantaina olin mun luokkalaisen synttäreillä, ja meillä oli niiiin hauskaa! Oon niin onnellinen, että mulla on saksalaisia kavereita, joitten kaa voi olla aivan oma ittensä ja pitää hauskaa.

Maanantaina lähin sitte Wunstorfiin, kaupunkiin lähellä Hannoveria, jossa asuu Iida, mun paras kaveri, joka on myös Saksassa vaihossa. Tiistaina tehtiin kierros Niedersachsenin isoissa kaupungeissa, jos kiinnostaa voit lukea siitä päivästä Iidan blogista saksaksi täältä! Iidanki kanssa jaksettiin puhua 2-tuntinen junamatka kokonaan saksaa, meijän takanaistuvat kyllä vähän nauro..

Bremen <3

Hannover

Hampurin Rathaus

Bremen. Kun tuota turpaa koskee, se tuottaa onnea. 

Ihanat maisemat Hampurin U-bahnista

Torstaina käytiin Hannoverissa shoppaamassa, ostin vaikka mitä ihanaa! Tosiaan ku ite asun kaukana isoista kaupungeista niin oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa shoppailla. Ja käyä ravintolassa ja kahviloissa ja ah elin kyllä sinä päivänä herroiksi! Toisaalta myös tajusin, että todellinen onnellisuus ei tuu tollasista asioista, ja ainut syy, miksi tuntu pahalta lopulta lähteä tänne korpeen on, että se Iida jäi sinne. Perjantai ja kesviikko meni täysin laiskotellesssa ja jutellessa ja launtai aamuna lähti juna takas Rottweiliin..

Saavuin toppatakki päällä Rottweilin asemalle ja siellä olikin Gastmama vastassa. Tunsin oloni niin tervetulleeksi kotiin! Istutiin varmaan 4 tuntia koko perhe pöydän ääressä ja kertoiltiin lomistamme. Sunnuntaina käytiin jälleen vaeltamassa ja täytyy sanoa, että nyt oli parhaat maisemat tähän mennessä. Tekeeköhä noi tahallaaan sillee, että joka kerta paremmille maisemille..

Tänään maanantaina ei alkanukkaan koulu, vaan oon viikon päiväkodissa, vähän niinku työelämään tutustumisessa. Koulussa mulle eka sanottiin, että mun pitäs mennä täksi viikoksi toiselle luokalla, kun muut tekee tän tutustumisviikon, mutta sit mun gastmama sano että voin ihan hyvin mennä tohon talon takana olevaan päiväkotiin. Tänään oli ainaki tosi ihanaa, noi saksalaiset lapset on niin ystävällisiä! Ja me ymmärretään toisiamme!

Schwarzwaldin upeat maisemat 

Ihana viikko!

Moi! Niinku sanoin niin alan nyt kirjottaa useammin tänne! Nyt kelpaa kirjottaaki kun kerranki mulla on ollu tosi hyvä viikko. Eka kertaa oikeesti tuntuu siltä, että mulla on muutankin elämää kun Candy Crush Saga.

Alkuviikosta olin aika alakuloinen ja en jaksanu koulussakaan oikee puhua ihmisille. Alko ahistaan vähän kun mun saksanope, joka pitää mulle ja meijän koulun toiselle vaihtarille saksantunteja, alko kyselee että miksen vietä aikaa mun luokkalaisten kanssa vapaa-ajalla ja miksen puhu saksaa. No sitten päätin, että nyt loppuu enkun puhuminen ja koulussa oonki sen jälkee yrittäny melkee pelkällä saksalla. Ja nykyään kaikki mun luokkalaisetki on huomannu, että mulle voi puhua ihan saksaa!

Oon ilonen, että mulla on koulussa jo sellanen kaveriporukka, joitten kanssa voin aina olla. Ja vielä tykkään niistä tosi paljon! Ne osaa jotenki tosi hyvin ottaa mut kaikkiin keskusteluihin mukaan ilman että se keskustelu mitenkään häiriintyy. Tuntuu niin ihanalta nauraa pitkästä aikaa kavereitten kaa! Torstaina myös kävin niitten kaa kaupungilla ja meillä oli tosi hauskaa.

Perjantaina oli sitten taas ihan mahtava päivä! Aamulla koulussa ymmärsin lähes kaiken, mitä uskonnonope puhu, vaikka teema oli universumin synty. Koulusta lähin sitten onnellisena auringon paistaessa orkesteriin, johon en kuitenkaa päässy, kun siskot oli unohtanu ottaa mun viulun sinne :D No menin sitten Gastmaman kaa ostoksille ja sain hyvät naurut: Pasta oli tajouksessa ja sitä sitten lapattiin 30 pakettia kärryihin ja kotona koko perheen voimin vietiin niitä kellariin. Ja ostettiin SUKLAAJUGURTTIA joka on maailman parasta!!

Illalla menin mun siskon kaa bileisiin ja olin ihan varma että istun vaa yksin jossai nurkassa ku en ymmärrä mistään mitään. Ei ollu kuitenkaa ja kävin ihan kunnon keskusteluja saksaksi! Tutustuin ihan sika moniin ihmisiin ja oli tosi hauskaa. Jäin sinne yötä ja seuraava päivä meniki sitten vaan väsyneenä kotona valvotun yön jälkeen.

Tänään olin YFUn vaihtarimiitissä Stuttgartissa. Olin ihan paniikissa kun tulin sinne, mun piti muka esitellä niille kaikille mun hostperhe saksaksi. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja huomasin, että mun saksa ei oo ollenkaan huono, en vaan uskalla yrittää tarpeeks. En puhunu koko miitin aikana sanaakaan enkkua, tein virheitä, mutten välittäny. Nyt tässä vaan toivon, että huomenna koulussa uskaltaisin samalla tavalla yrittää..Hyvää yötä! <3

Täällä myydään Joulutarinaa kaupassa!

Arkea Saksassa

Terve! Tänään mulla oli koulua vaan 7.50-11.05 kun opettajilla oli joku matka. Kotona olin kuitenkin vasta 12.30 bussien takia. Heti kotiin tultua lähin koiran kanssa pitkälle lenkille ja sit istuin ruokapöydässä varmaan 2h.. Mun gastsiskot oli niin hauskalla tuulella että oli varsin viihdyttävä 2-tuntinen. Sitten lähdettiin orkesteriin ja sain kerranki olla siellä koko sen ajan eikä vaan 15min niinku yleensä koulun takia.. Kotona kävin vielä lenkillä ja söin, ja nyt oon onnellisesti menossa nukkumaan. Heh olipa jännä päivä.. mutta jotenkin näin nää mun päivät yleensäki menee.

Koulua on nyt tullu noin kuukaisi käytyä Saksassa, ja elämä on kyllä tosiaan nyt ihan erilaista kun sillon lomalla. Ei enää jokapäiväistä tunnin lenkkiä koiran kanssa tai monen tunnin istumista omassa huoneessa. Harrastuksetkin on alkanu ja oon tavannu tosi paljon uusia ihmisiä! Vaikka ei tää koulun alkaminen kaikkia asioita parantanukaan, niin kyllä mun elämässä tapahtuu nyt enemmän ja siitä oon onnellinen.

Kotikyläselfie, koiran kanssa lenkillä!

Parasta arjen alkamisessa on ollu se, että oon oppinu nyt saksaa paljon enemmän. Just äsken ku istuttiin ruokapöydässä, huomasin että ymmärsin melkeen kaiken niiden keskusteluista. Vielä kuukausi sitten saatoin istua puolituntia ruokapöydässä ymmärtämättä yhtään mitään.. Koulussa oppii jokapäivä ainaki 20 uutta sanaa, no okei, niitä ei aina sen päivän jälkee kaikkia muista, mutta silti. Oon jo myös tottunu tähä murteesee, vaikka en edelleenkää huomaa mitään NIIN suurta eroa tässä. Nuo uhkailee, että mun vaihtarikaverit toiselta puolelta Saksaa ei ymmärrä mua vuoden päästä.. tai alle 9kk, apua tää aika menee nopeeta.

Mulla on täällä myös unelmaharrastukset! Mun soitonope on tosi hyvä ja mukava, ja musta tuntuu että opin soittamaan viulua paljon paremmin tänä vuonna. Ja vaikka luulin että, soittetunnit ois ongelmallisia kielen takia, niin ei kyllä tosiaankaan. Ymmärrän kaiken ihan saksakskin. Kysyin myös pääsiskö täällä laulutunneille ja lähetettiin sitten hakemus musiikkikoululle, toivottavasti saan vastauksen pian! Vaeltamassa käyään melkeen joka vklp, ja sitä varmaan tulee niin ikävä sitten Suomessa. Ei Oulun maisemat oo yhtään mitään verrattuna näihin maisemiin.

Rakastan, siis RAKASTAN näitä maisemia! 

Tää viikko on kyllä ollu aika huono mulla.. Illalla en saa unta ku stressaan jostain syystä niin paljon, en edes tiedä mistä. Sitten koulussa meinaan nukahtaa enkä jaksa puhua ihmisille ja seison vaan yksin pihalla. Tänää oli jo parempi, enkä ollu ollenkaan yksin ja puhuinki enemmä ku pari lausetta. Keskiviikkona oli unelmoin koko päivän vaan Suomesta ja Hesburgerista ja kaikki masensi. Ei auttanu yhtää ku tiesi että Stockmannilla on Hullut Päivät.. Ah hullareitten tunnelma on nii ihana, teki mieli ottaa seuraava lento Suomeen, ku ei täälläkää tuntunu olevan mitää kivaa. Koulussa ihmiset ottaa selfieitä kavereitten kaaa ja halaa ja nauraa, ja vaikka mulla onki suurimman osan ajasta koulussa seuraa, niin kaikkea tollasta on niiin ikävä:(

Nyt on vähä sellanen olo että haluisin alottaa tän vaihtovuoden ihan alusta. Mulla on jo tietty maine meijän koulussa, ja musta tuntuu, ettei se oo mikään hirveen hyvä. Oon ehkä sittenkin ollu liian ujo. Ja vaikka omasta mielestä oon ollu aika puhelias ja reipas, silti mun perhe sanoo kaikille että oon tosi ujo. No en nyt ainakaan tosi ujo! Ehkä tuo sitten johtuu mun eleistä tai olemuksesta tai jotain, en tiiä. Muutenki varmaa kaikki ajattelee että oon ihan pikkulapsi, esim mun hostsiskot on kaikki nii kypsiä ja fiksuja että musta tuntuu aina että oon se perheen nuorin tässä. Edelleenki oon tähä perheeseen hirmu tyytyväinen, ihanaa kun kaikkia tuntuu oikeesti kiinnostavan miten mun päivä meni ja miten läksyt sujuu yms.

Tänää tuli kutsu Mittelseminariin! Se on siis YFU:n valmennus puolessa välissä vuotta, nyt pitäis vaan päättää, minkä valmennuksen valitsen.. Niitä on Wolfsburgissa, Berliinissä, Hampurissa, Düsseldorfissa, Dresdenissä ja Münchenissä eri teemoilla, esim musiikki, media jne. Ja syyslomalla meen visitoimaan Iidaa, mun parasta kaveria joka on vaihdossa Wunstorfissa Hannoverin lähellä. Tää auttaa mua kyllä jaksamaan vaikeatki päivät. Nyt meen nukkumaan, ja jatkossa alan postailee enemmän, nyt kun toivottavasti tapahtuu muutakin kun syömistä ja nukkumista.. JA AINIIN! kehtaan laulaa täällä! ja vasta 2kk on menny! JEE! :D

Ich möchte dich zu einer Currywurst einladen

Kävin eilen keräämässä hasselpähkinöitä

Kuva koulumatkan varrelta

tämä ongelma on oikeestaa jo selätetty, nykyään ymmärrän jo kysymykset! Mutta kuukausi sitten tää oli vielä hyvinkin ajankohtainen kuva

Vihdoin kouluun

Eli mulla tosiaan alko koulu tän viikon maanantaina. Nyt on sitten ekan kouluviikon jälkeen vihdoin aikaa vihdoin kirjottaa blogiin...

Olin tosi innoissaan koulun alkamisesta, mutta mua myös pelotti aika paljon. Kuulosti tosi ahistavalta, että opettajia pitää teititellä ja kännykkää ei saa käyttää koko koulupäivän aikana ollenkaan. Menin kouluun samaa matkaa yhen mun luokkalaisen kaa, joka on tästä samasta kylästä. Se helpotti tosi paljon,  ja se ja sen kaverit autto mua tosi paljon ekana päivänä. Opettajatki oli ihan hirmu kivoja, ei yhtään niin vakavia ja tiukkoja kun olin luullu. Plus oli mahtavaa kun kaikki oletti etten puhu yhtää saksaa, eikä kukaan siis odottanu multa kovin suuria.

Oon tosi tyytyväinen mun luokkaan. Kaikki on niin mukavia ja aina haluaa auttaa mua. Mua huolestutti kenen kanssa meen syömään, mutta sekin oli ihan turhaa, kun aina on joku tullu kysymään mua niitten kaa. Täällä on siis tunnin ruokatauko, jonka aikana käyää kaupungissa syömässä. Ja ainaki vielä kaikki on kokoajan ihan innoissaan auttamassa mua. Ihmisiin on vaan vähän vaikee tutustua, kun ei pysty mitenkää osallistumaan muitten keskusteluihin kielen takia. Onneks kuitenki tosi monet mun luokkalaiset puhuu mulle ihan innoissaan enkkua! Vieruskaverit kääntää aina opettajan sanomat sivunumerotki enkuks, vaikka kyllähän mä ne muutenki ymmärtäisin.. :D no parempi näin kun etten sais ollenkaan apua!

Luulin, että kymppiluokalla koulua ois ollu aika vähä, mutta ei, mulla on 37 oppituntia viikossa! Oon koulun jälkeen tosi väsyny liian saksan kuulemisen jälkeen, vaikken tunneilla hirveesti pystykkää tekee mitää. Enkku ja musiikinteoria menee tietty helposti, mutta saksasta en ymmärrä yhtää mitää ja ihan tyydyn siihen. Ne lukee siellä jotain lakitekstejä ja kuulemma se on niillekki vaikeeta ymmärtää.

Mun lukkari

Ja jee pääsin vihdoin kuoroon! Se on kyllä vaan sellane 45min/viikko, mutta parempi kun ei mitään. Valitsin siis koulussa musiikkiprofiilin(?) ja mulla on 3h viikossa teroriaa. Tänään kävin myös eka kertaa orkesterissa, ja ens viikolla alkaa viulutunnit!

Nyt arjen alettua oon alkanu tykkää tästä paikasta tosi paljon. Oon aina tykänykki, mutta nyt erityisesti. On ihana istua bussissa auringon noustessa aamusumussa. Vuoret taustalla tekee maisemasta täydellisen. Rottweil on myös ihana kaupunki ja on ihanaa käyä ostamassa sieltä ruokatauolla jäätelö. Ah tää arki tuntuu luksukselta! Mulla on nykyään tosi kiva olla täällä perheessäkin, huomasin sen ekan koulupäivän jälkeen kun tulin kotiin. Oikeesti eka kertaa tuntu siltä, että tulin kotiin, paikkaan jossa saan rentoutua. Täällä on aina niin hyvä tunnelma kun istutaan pöyän ääressä syömässä ja kaikki kertoo päivistään.

Ja huomenna onkin sitte edessä ainaki 10h autossa istumista, mennään kattoo jotain musikaalia jonnekki kauas. Vaikka koulussa onkin mukavaa, niin viikonloppu tulee kyllä todella tarpeeseen!!

Lomaa

Terve! Tässä on vietetty nyt 14 viikkoa kesälomaa ja olis vielä yks viikko jäljellä. En oo mitää hirveen erikoista tehny, mutta silti päivät ja viikot menee tosi nopeeta. Ootan aika innolla jo koulun alkua, vaikka se myös pelottaakin. Kävin tänää koululla sihteerin luona ja vaikutti ihan mukavalta paikalta. Meen siis tosiaan kymppiluokalle, eli mun luokkakaverit on 99-syntyneitä. Ihan hyvä varmaa, kuitenki niin huono oon vielä tässä kielessä.

Mua on vähän masentanu tässä lähiaikoina. Mulla ei oo oikee tekemistä ja sit kun kuulen muilta vaihtareilta kuinka ne tekee kaikkea ja nauttii elämästä tulee sellanen olo, että mä vaan hukkaan aikaani täällä. Musta tuntuu vieläki että parhaat hetket täällä Saksassa oli siellä leirillä.. Vaikka mun perhe onkin tosi ihana ja hostäiti aina kysyy onko kaikki hyvin ja onko koti-ikävä, niin silti tunnen olevani niin yksin. Vaikka tää onkin "vaan" Saksa, niin täällä tehään silti tosi monet asiat erilailla kun Suomessa tai meijän perheessä, ja ne tuntuu joskus toosi rasittavilta. Aluksi rakastin olla täällä pikkukylässä peltojen keskellä, mutta nyt on jo niin ikävä kunnon kaupunkimaisemaa.

Tänään mulla oli kumminki tosi hyvä päivä ja tajusin, että joillaki alkaa vaihtovuosi vasta nyt ja silti ne lähtee samaan aikaa ku mää. Mulla on vielä 10kk jäljellä, eikä vielä voi tietää mitä tästä tulee. Sittenhän se vaihtovuosi vasta kunnolla alkaa, kun pääsee kouluun!

Onneks voin jo melkeen olla täällä talossa kuin kotonani, vaikka tietenkään en kehtaa mennä ottaa jääkaapista ruokaa tms, mut veikkaan, et se tulee olee näin koko vuoden, koska muutkaan ei täällä tee niin. Ja voi että mulla on ikävä laulamista! Kotona laulan aina ihan koko ajan, mutta nyt oon ollu kuukauden ihan täysin laulamatta. Muistan kun mua ekoina päivinä aina hävetti herätä, kun en oikee tienny minne ois pitäny mennä, mut nykyään meen ihan reippaasti ottaa aamupalaa. En ymmärrä itekkään enää mikä siinä oli nii vaikeeta :D

Ostin pari disneyleffaa saksaksi. Näitten kaa on sitte kiva opetella, kun oon nähny noi jo monta kertaa :D

Muutenki tuntuu, että oon jo nyt muuttunu aika paljon tän kuukauden aikana. Täällä ei muutenkaa hermostu mistään pikkuasioista, kun on kokoajan joutunu tekee asioita mukavuusalueen ulkopuolella. Joskus aattelin, etten vois lähteä vaihtoon koska en uskalla/osaa puhua vierasta kieltä, mutta nyt oon huomannu, että puhun enkkua ihan ajattelematta sen kummemmin ja pystyn sanomaan ihan kaiken minkä haluan. Saksa on vielä vähän eri juttu, ymmärrän kyllä paljon ja luulen että vähän miettimällä pystysin puhumaanki mutta ei sitä vaa jaksa vaihtaa! Kuulostaa varmaa ulkopuolisten korvaan hauskalta, kun mulle puhutaan saksaa ja vastaan enkuksi. Nooh jospa sitte ku koulut alkaa alan yrittää enemmän saksalla..

Käytiin viikonloppuna veneilemässä joella, 25 astetta lämmintä ja vaikka vesi ei näytäkkää kovin houkuttelevalta,
niin menin silti uimaan. Ja ah mitkä maisemat tuolla oli! 

Rakastan Rottweilia! Tää on siis kaupunki tässä lähellä, jossa tuun käymään myös koulua