Ihana kevät

Hei pitkästä aikaa! Oon pahoillani etten oo kirjottanu pitkään aikaan, se vaan unohtuu nii helposti. Toivottavasti tää ei oo nyt mikää viimene blogiteksti saksasta :D Mulla on menny nyt tää kevät silleen tasasen hyvin, välillä on ollu huonompiakin vaiheita, mutta ne on sitten menny nopeesti ohi.

Kevät on täällä niin ihanaa aikaa! Jo huhtikuussa oli hellepäiviä ja jokapaikassa kukkii.

Koulunkäynti on ollu aika rentoa lähiaikoina, tai miten sen nyt ottaa, mulla on edelleen siis 35h viikossa, mutta nautin koulusta kokoajan enemmän! Toissaviikolla meillä oli Lerntaget eli ei ollu normaalia koulua ja käytiin retkillä koulun kanssa. Oli tosi mukavaa ja sain vähän paremmin tutustuttua mun luokkalaisiin. Pidin myös luokalle esitelmän Suomesta, ja oon tosi ylpeä itestäni että uskalsin tehä sen. Mulla on nimittäin esiintymispelko ja mua jännittää esitelmän pitäminen Suomessakin. Nyt sitten tein saksaksi saksalaiselle luokalla ja mua ei ees jännittäny pahasti! Ja koko luokka oli niin kiinnostunu Suomesta, että se esitelmä oli kiva tehä. Opettaja lahjotti mulle saksankielisen Kalevalan :D

Tästä kävelen aina lentopalloon <3 

Viime viikko oltiin kouluryhmän kanssa Taizéssa. Se on siis sellanen luostari, jonne voi nuoret ympäri maailmaa tulla ryhmänä viikoksi elämään sellasta yksinkertaista ja yhteisöllistä elämää. Tiiän, kuulostaa tylsältä, mutta tuo oli ehottomasti tähän mennessä mun vaihtovuoden paras viikko. Siellä oli 3 kertaa päivässä jumalanpalvelus, ja ne oli melkeen kokonaan laulamista. Sit me vaan tutusuttiin uusiin ihmisiin, pelattiin lentopalloa ja otettiin aurinkoa. Ja oli siellä joka päivä sellasissa peinissä ryhmissä tapahtuva "raamattupiiri". Olin ruotsalaisten kanssa samassa ryhmässä ja huomasin, etten ymmärrä YHTÄÄN ruotsia. Pitäis lukion kolmoskurssi tehä tossa syksyllä :D Jokatapauksessa oli hyvä viikko ja tutustuin myös mun vanhoihin kavereihin paljon paremmin. Opin myös yhessä viikossa varmaan enemmän saksaa mitä muuten kahessa kuukaudessa, koska puhuin niin paljon! Muutenki olin siellä vähän niinku saksalaisena, koska olin saksalaisen ryhmän kanssa ja jotkut muut saksalaiset jopa aluksi luuli että tuun saksasta. No okei useimmiten tuli aika nopeasti se kysymys: Sulla on aksentti, mistä sä oot kotosin? Ja tässä muutama kuva Taizesta:

Kotiin tultua olin onnellinen mutta oli myös tosi tyhjä olo. Koulussa oli kaikki taas niin tavallista, mutta silti mikään ei enää ollu niinku ennen. Mulla on nyt uusia kavereita ja tunnen vanhat paljon paremmin, en kävele enää yksin ympäri koulua ja mun koko mieli on paljon rennompi! Tykkään mun koulusta ja luokasta niin paljon, meillä on tosi hyvä luokkahenki ja kaikki on aina niiin ystävällisiä mulle. Keskiviikkona taas nauroin itteni kiepäksi rakkaassa harrastuksessani lentopallossa. Viime viikoilla oon nauttinu niin paljon tästä elämästä täällä! Mulla on viime kuukausina ollu sellanen aika rauhallinen olo siitä että meen pian kotiin, oon jopa oottanu sitä innolla, mutta tänään laskin kelnterista, että mulla on enää 5 viikkoa koulua ja säikähin pahasti. Käytiin vielä illalla jäätelöllä kavereitten kaa ja oli taas niin hauskaa. Mitä eniten mun elämässä täällä rakastan on se, että osaan nauttia niin paljon elämän pienistä iloista!!

Mulla on kuitenkin vielä 7 viikkoa täällä. Nyt yritän vaan ottaa niistä kaiken irti. Tänään alko kahen viikon loma, perhe on koko loman veneilmeässä ranskassa, me ollaan isosiskon kanssa kotona. Olisin saanu mennä mukaanki mutta aattelin että 2 viikkoa on nii pitkä aika että oon mieluummin kotona. Ei oo kyllä vielä mitään suunnitelmia. Katon varmaa How I met your mother :D (oon kattonu jo 5 tuotantokautta saksaksi ja yritän saaha sen täällä loppuun, suomesta sitä ei saa netflixiin saksaksi) On suunnitteilla myös opiskella ja ehkä tehä jotain pienimuotoisia reissuja. Kirjottelen varmaan loman jälkeen taas! Hyvää kesää <3

Aurinko paistaa

Terve pitkästä aikaa! Pahoittelen, etten oo kirjottanu kahteen kuukauteen. Tammikuun lopussa oikeestaan kirjotin yhen postauksen, mutta päätin olla julkasematta. Olin koko tammikuun tosi väsyny ja masentunu ja musta tuntu että olin ite pilannu mun koko vaihtovuoden. Koulussa kävelin yksin ympäriinsä ja kotona en puhunu perheelle paljon mitään. Opettajatki kyseli koulussa onko kaikki ok kun oon aina yksin ja gastäitikin ihan pyysi että voisitko puhua enemmän. En tiiä mikä mulla oli, mutta tuo kaikki on nyt onneks takanapäin. No olihan mulla toki tammikuussakin ilon aiheita, laulutunnit lähti kunnolla käytiin ja alotin lentopallon, joka on nyt mun lempiharrastus.

Sunnuntaina 1. helmikuuta lähin mun vanhimman gastsiskon kanssa Mittelseminariin Berliiniin. Se on siis YFU:n  järjestämä leiri kaikille Saksan vaihtareille ja gastsiskoille. Me oltiin valittu leiri numero 2 teemalla tanssi ja klassinen musiikki. Me käytiin berliinin filharmonikkojen konsertissa ja musikaalissa, opittiin saksan historiasta ja mietittiin yhessä ohjaajien ja vaihtareitten kaa miten on vaihtovuosi mennyt ja mitä vois tehä vielä paremmin. Kaikki tuo tehtiin tietty hauskalla tavalla ja meillä oli myös paljon vapaa-aikaa, jollon shoppailtiin ja käytii kattoo Berliinin nähtävyyksiä. Viikko oli ihan mahtava, tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin ja opin taas paljon uusia kieliä! Päätin, että Suomessa alan opiskelemaan thaita. Vaihto-oppilaat on vaan niin parhaita, ja se tuli taas todistettua. Ja kaikista tärkeintä, mää opin tuntemaan mun gastsiskon tuon leirin aikana! Kotona nykyään jutellaan paljon useammin ja meijän välit on ihan erilaiset. 

Tietenki oli vähän harmi tulla sen ihanan leirin jälkeen kotiin, mutta huomasin kyllä heti, että olin saanu sieltä ihan uudenlaisen asenteen elämään. Koulussa mulla oli jo parin päivän jälkeen taas sellanen olo, että mulla on kavereita ja mulla on siellä hyvä olla. Sitten olikin jo heti Fasnet-karnevaalin aika. Tästä olin koko vuoden kuullu ja odotukset oli kyllä kovat, kaikki nimittäin sano että se on vuoden parasta aikaa. Meillä oli tätä varten 5 päivän loma ja jokaisena päivänä oli juhlia ja kolmena päivänä karnevaalikulkueita. Täällä ne kulkueet on sellasia, että ihmiset kävelee sellaset maskiasut päällä ja tulee antamaan karkkia ja pöllyyttämään hiuksia yms. Tosi vaikea selittää, en itekkää tajunnu kuulopuheitten perusteella mitään tästä hommasta. Mutta nyt ite tän kokeneena voin kyllä sanoa että oli kyllä varmaan paras viikko mun vaihtovuodesta!! Toivon niin paljon, että pääsen ens vuonna uudestaan :)

sain tietty myös paljon karkkia!! 

tuota hyytelöä en kyllä syönyt

Arkeen palaaminen oli taas ihan mukavaa, vaikka tuon loman jälkeen olikin tosi väsyny. Oon ollu nyt tosi onnellinen, täällä on nyt maaliskuussa jo ihan kevät, kaikki lumi pois ja näin jo kukkia maassa. Koulussaki menee jo paremmin ja kielen kanssa ei oo enää isoja ongelmia. Nyt vaan tuntuu siltä, ettei haluais lähteä Suomeen. Rakastan elää täällä nyt, vapaana ja ilman stressiä! Koulussa tietty nään vaivaa, mutta en ota siitä mitään paineita. Mulla on paljon aikaa tehä vaikka mitä, lukea kirjoja, lenkkeillä yms. Ja mama sano just viime viikolla, että torstaihan onkin ainut päivä millon sulla ei oo mitää menoa. Tuli niin hyvä midli, tajusin että mulla on täällä oikeesti elämä!

Nyt kirjotin vaan tälleen tiivistetysti nää 2 kuukautta, jatkossa kirjottelen enemmän! <3

Käytiin eilen itävallassa laskettelemassa! 

Joululoma

Joululoma kesti melkeen kolme viikkoa, mutta yllättävän nopeasti se meni. En tehny mitään erikoista, luin, pelasin pelejä ja katoin leffoja perheen kanssa ja tein pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa. Tänään menin kyllä hyvillä mielin ja innoissaan kouluun.

Nämä keksit on niiiiiiiin hyviä! Ja niin rakkaita. Meillä leivottiin näitä marraskuussa joka sunnuntai 6h, ja määrä oli sen mukanen. Vaikka näitä syyän joka päivä päiväkahveilla, ja minä ja mun sisko ahmitaan aina ihan kunnolla, ei nuo oo vieläkään loppu :D

Joululoman alussa kävin taas joka päivä ostoksilla etsimässä joululahjoja gastperheelle, mutta en löytäny yhtään mitään. Sitten kävin aatonaattona gastsiskon kaa vähä isomassa kaupungissa ja se vähän autto mua valitsemaan kaikille lahjat. Lopulta olinkin tosi tyytyväinen! Jouluaattoaamuna mua ärsytti kaikki ja halusin vaan Suomeen. Täällä mun siskot suurinpiirtein teki jotain läksyjä ja vanhemmat kävi kaupassa ja siinä juotiin ihan tavalliset päiväkahvit. Joulun juhlinta alkaa ilmeisesti vasta iltapäivällä kirkossa käynnin jälkeen. Sitten kaikki olikin tosi ihanaa, me syötiin hyvää ruokaa ja ja laulettiin ja soitettiin joululauluja. Siskot kun soittaa selloa, viulua ja alttoviulua, niin meillä oli tosi hieno konsertti! Ja mun joululahjoistakin tykättiin ja sain ite kans ihania joululahjoja kaikilta!

O Tannenbaum O Tannenbaum, wie treu sind deine Blätter <3

Mun perhe RAKASTAA korvapuustia. Leivoin jo kolmatta kertaa, ja ne menee tosi äkkiä. 

Uudenvuodenaatto oli aika samanlainen kun aina Suomessakin, juhlin mun siskon ja sen kavereitten kaa. Täällä on niin paljon korkeuseroja, että raketit näytti tosi hienoilta. Muuten sitten lomalla oikeestaan ootin vaan, että koulu jo alkais. Ja pelasin lautapelejä.. yhtenä päivänä istuttiin kolme tuntia putkeen pöyän ääressä ja pelattiin. Mutta se on oikeesti kivaa mun siskojen kans! Opiskelin myös saksaa ja luin ekan kunnon kirjan saksaksi! Oon kyllä ylpeä, en ois uskonu, että vielä pystyisin.

Taattua laatua, vain Lidlistä. Nuo ilotulitukset oli oikeesti tosi hienot, en vaan oikeen saanu kännykällä upeita kuvia.

Lunta täällä sato 26.12 ja sitä tulikin kerralla ihan kunnolla. Nyt se suli viime viikonloppuna pois, mutta
ihan hyvä. Sain jo siitä tarpeekseni! Tänään on vähän plus asteita ja sataa vettä. Toisaalta täällä vois käyä laskettelee jos lunta tulis, mutta kuulemma ehtii hyvin vielä tulla kunnon talvi. Luistelemassakin käytiin yhtenä päivänä siskojen kanssa, siis hallissa. Se oli aika hauskaa, kun kaikki oli niin huonoja :D paitsi minä. No se nyt ei tietenkää oo mikään ihme, oon sentään joka vuosi joutunu sitä koulussa tekee.

Nyt ootan jo innolla Mittelseminaria joka alkaa 1.2. Meen siis Berliiniin ja mun vanhin gastsisko tulee mukaan. Sen voimalla jaksan tän tammikuun ahkerasti opiskella!

Meille tuli uudenvuodenaattona toinen koira! <3 

Joulukiireet

Hallo! Mun pitäs siivota mun huone, mutta koska en jaksa päätin tulla kirjottaan blogia. Tää huone on tosiaan ihan kamalassa kunnossa. Oon ollu oikeesti ekaa kertaa 4 kuukauteen tosi kiireinen, ja se on ollu aivan ihanaa!! Tunsin pitkästä aikaa oikeesti eläväni. Ja kun pitää kiireellä mennä paikasta toiseen, niin heitän kaikki tavarat vaan lattialle :D

Mua on stressannu tosi paljon joululahjat ja oon käyny joka päivä ostoksilla, kun unohan aina jotain. Nyt oon Suomeen löytäny lahjat, mutta ne ei oo vieläkään lähteny, eli tulee pahasti myöhässä. Mua harmittaa tää nyt ihan hirveesti, mutta näin nyt kävi. Nyt huomaan myös, että on tässä pikkukaupungissa asumisessa huonojakin puolia, esim just tää lahjojen ostaminen on tosi vaikeeta. Meen vielä kerran ennen joulua ja ostan gastperheelle lahjat.

Viimenen viikko koulussa oli tosi rento, monilla tunneilla katottiin vaa leffoja ja juteltiin mukavia. Meillä oli koulun joulukonsertti keskiviikkona, ja sitä ennen oli paljon harjotuksia. Oon koulussa siis kuorossa ja laulettiin joulumessu orkesterin säestyksellä. Konsertti oli tosi ihana, ja näille se on sellanen jokajoulunen perinea, vähän niinku mulle Suomessa meijän koulun joulukonsertti. Mulle tuli ton konsertin jälkeen tosi sekava olo, jotenkin olin niin kateellinen kaikille niille meijän koululaisille, koska en oo ite saksalainen ja en saa joka joulu laulaa siellä ja kuulla näitä saksalaisia joululauluja. Toisaalta mua myös aina säälittää kaikki saksalaiset kun ne ei saa olla suomalaisia ja laulaa tai ymmärtää suomalaisia joululauluja. Mutta tällä hetkellä tuntuu nii kauheelta, että ens vuonna en voi kokea näitä samoja joulutunnelmia mitenkään.

Ehkä paras asia tähän mennessä vaihtovuodessa on ollu se, että on saanu tutustua niin monenlaisiin uusiin ihmisiin. Se tapahtuu ihan väistämättä, kun menee paikkaan josta ei tunne ketään. 

Tää joulukuu on ollut ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Oon huomannu kuinka yksinäinen oon. Rottweilissa on ihanat joulutunnelmat, mutta ei siellä yksin oo niin kivaa kävellä. Koulussakin ollaan tehty tunneilla kaikkea mukavaa, mutta mulla on aina jotenkin sellanen olo etten kuulu joukkoon. Mulla on täällä kaikki asiat niin hyvin, koulussa kaikki on supermukavia, opettajat ja luokkakaverit, rakastan tätä paikkaa, mun perhekki on niin mukava, mutta en vaan kuulu tänne. Sehän tässä tuntuukin kaikista pahimmalta. Luulen että tää on ihan normaalia vaihtareille, mutta alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tähän. Jos joku vaikka koulussa tarvii paperia, se kysyy kaikilta muilta paitsi multa vaikka oisinki siinä lähimpänä. Eihän multa nyt voi kysyä kerta oon vaihtari :)) ei vaan hyväähän ne varmaan vaa tarkottaa, mutta mulla on niin ikävä sitä että joku esim varastaa multa karkkia tai jotain, mutta ei täällä kukaan kehtaa. Ja kaikki pitää mua ihan tyhmänä, vaikka luulen että se tulee alitajunnasta koska en puhu niin hyvää saksaaa. Viime viikolla yks meijän luokkalainen kysy MULTA missä meillä on tunti ja tulin niin iloseks!

Torstaina leivottiin parin luokkakaverin kanssa meijän luokanopella piparkakkutalo.. ei ihan onnistunu nii päätettiin tehä tollanen kasa.

Kavereitakin on nii vaikea saaha, kun ei puhu paljon. Mua ei koskaan jätetä yksin, mutta kaikki puhuu koulussa aina ihmisistä ja asioista joista en tiiä ja sillon on hieman vaikea yrittää puhua mukana. Mua ahistaa etten opi saksaa kun puhun niin vähän. Oon aina mielissää sillon ku oon jonkun kaa kahestaa, koska sillon ei oo ainakaa sellasta puheenaihetta jota en ymmärtäis. Ja mulla on muutama kaveri meijän luokalla, joitten kaa on aina kivaa ja joitten kaa on helppo puhua, mutta koulussa ollaan aina nii isoissa porukoissa. Eikä kukaan voi tietenkää ajatella mua niitten kaverina, jos en puhu. Uskon, että tää asia muuttuu paremmaks sen myötä kun opin saksaa, ja oikeestaan tällä viikolla tunsin jo, että voin keskustella jo tosi monista aiheista saksaksi. Varmasti ens vuonna kaikki on paremmin! Mua vaan harmittaa että oon joutunu elämään muuten niin ihania aikoja yksinäisenä.

Ja sää aina kuin toukokuun

Joulutunnelmia

Nyt on tapahtunu tosi paljon ja en oo voinu kirjottaa, koska meillä toimii täällä netti niin huonosti. Nyt kuitenki on vähän aikaa ja todennäkösesti nyt ei ookkaan sit enää kokeita ennen joulua. Joululahjat pitäs saaha vielä Suomeen lähetettyä ja sit ois kaikki stressi ohi.

Toissa viikonloppuna meillä oli orkesterin kanssa konsertti ja edeltävällä viikolla joka päivä harjotuksia. Olin aina sen 4 tuntia koulun jälkeen musiikkikoululla. Oli kuitenki huippu viikko ja tykkään niin paljon tuosta orkesterista! Kaikki on siellä mulle nii ystävällisiä ja niillä tuntuu olevan hyvä yhteishenki, vaikka siellä onkin kaikenikäsiä soittajia.

Koulussa oon nyt alkanu ihan tekemään kokeita ja ne on menny oikeestaan aika hyvin. Matikankoetta en päässy läpi, mulla on vaikeuksia ymmärtää niitä asioita saksaksi opetettuna. Enkku ja musiikki on oikeestaa mulle vaan sellaset ettei mitään ongelmaa, muut kokeet on sitte sellasia että pääsen läpi, mutta tulee sellanen vähä keskivertoa huonompi arvosana. Opettajat on tosi kannustavia ja kemianopeki piti melkeen puheen kuinka vaikuttunu se on kun sain puolet pisteistä :D


Toissa sunnuntaina eli ekana adventtina tuli aivan parhaat joulutunnelmat! Sitä ennen kukaan ei ollu puhunukkaan mitään joulusta, mutta yhtäkkiä joka paikka oli täynnä jouluvaloja ja meillä alettiin syömään sellasia joulukeksejä. Rottweil on nyt niiiin kaunis, joka talossa on sellaset hienot jouluvalot ja nyt siellä on vielä joulumarkkinatki ja käyn siellä aina lounastauolla syömässä jotain. Viime viikolla kävin monta kertaa ostoksilla. mutta en oo vieläkää löytäny oikee mitää joululahjoja. Täältä pikkukaupungista on vähän vaikea löytää. 

Viime viikonloppuna olin Heidelbergissa YFU:n järjestämällä vaihtarileirille. Mua oikeestaa vähä masensi lähteä sinne, mutta ajattelin kuitenki että se on aina parempi ku vaan maata omassa huoneessa. Ja onneks päätin mennä: se oli varmaa paras viikonloppu tähänmennessä täällä Saksassa! Siellä oli ihan oikeesti ihmisä ympäri maailmaa ja kaikki oli niin mahtavia tyyppejä. Taas tuli todistettua sitä väitettä että vaihtarit on parhaita. Me leivottiin ja käytiin joulumarkkinoilla, ja juteltiin paljon. Vaihtareitten kans on nii mukava puhua saksaa ku ne ei itekkää puhu sitä nii nopeesti ja täydellisesti. Nyt mulla on vielä vähän leirin jälkeinen masennus ja haluan vaa takas sinne ;( 

Muutenkin menee ihan hyvin, mulla on aina tosi hauskaa mun perheen kans, viimeks eilen nauroin kyyneleet poskilla ruokapöydässä :D Tänään kävin vielä joululahjaostoksilla ja vähän kuvaamassa tätä ihanaa Rottweilin kaupunkia. Mun unelma on tällä hetkellä, että saisin joskus aikuisena
asua Rottweilissa kirkkaan värisessä omakotitalossa. 

Me vaihtarit Heidelbergin linnan edessä

Mun lempikatu Rottweilissa. Tältä kadulta on parhaat vuorimaisemat, ja tää on ihan mun koulun vieressä

 

Rottweil <3

Tää kuva ei ehkä oo hirveen kaunis, mutta tää paikka on mulle sitäkin rakkaampi!! 

Aika jouksee..

Hei! Mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan, mutta oli pakko tulla kirjottamaan. Tosiaan olin viikon päiväkodissa työelämään tutustumassa ja nyt on jo sen jälkee viikko kouluaki takana. Päiväkodissa oli kivaa ja opin siellä paljon saksaa lasten kanssa puhuessa. Täällä päiväkodissa tehään moni asia aika eritavalla kun Suomessa, lapset käy pari tuntia iltapäivällä kotona, mummolassa tai jossain syömässä ja tulee sitten vielä iltapäiväks takasin.

Viime viikolla mua ahisti koulussa tosi paljon. Saksan puhuminen on mulle niin vaikeeta ja tuntuu, ettei kukaan jaksa kuunnella kun puhuu niin hitaasti. Oon myös niin väsyny, että mieluummin ion hiljaa kun puhun kenellekkään. Mua pelota, että just kun sain kavereita, menetän ne! Onneks tänään mun luokkalaiset tuli sanoo, että puhun jo tosi hyvää saksaa ja että meijän kanssa saa aina harjotella. Muutenki oon niin kiitollinen mun luokkalaisille, ne on niin mukavia ja ottaa mut aina huomioon!

Nyt mulla on tosi levoton olo. Noin kuukausi sitten mulla oli koti-ikävä ja unelmoin vaan Suomesta kaikki koulupäivät. Nyt en kaipaa Suomea ollenkaan, ja mua sattuu sydämestä ajatella sitä päivää, kun täältä lähen. No okei, ehkä vähän liioittelen. Mutta kiinnyn niin helposti asioihin. Rakastan mun joka aamusta koulureittiä, muutenki koulua, näitä kaupunkeja, tätä elämää ja tätä arkea! Vaikka mulla on välillä vaikeaa, niin oon jo niin tottunu ja kiintyny kaikkeen. Vielä kuukausi sitten ootin innolla Suomeen paluuta.. Kai se oli sit joku kulttuurishokki, joka on nyt ohi.

Huomenna olis enkun koe, torstaina kemia ja perjantaina matikka. Taidan lukea vielä vähän enkkua ja sitten nukkumaan! Moikka!

Syysloma

Hallo! Nyt on syysloma ohi ja paljon on tapahtunu. Oli yks parhaista lomista ikinä ja viimeset 3 viikkoa on muutenki ollu tähän mennessä mun vaihtovuoden parhaat. Ja vaikka ei ihan joka päivä ookkaan niin kivaa, niin silti mulla on se tunne, että saan vielä paljon kivoja hetkiä täällä Saksassa. Sen avullahan sitä jaksaaki! 

Tosiaan niinkuin viime postauksessa ja kerroin että, vaihtarimiitissä puhuin pelkkää saksaa ja olin tosi ylpee itestäni. Seuraavana päivänä heti alusta alkaen aloin puhumaan saksaa ja siitä lähtien oon menny pelkällä saksalla, mitä nyt joskus en tiiä kaikkia sanoja. Viime viikon lauantaina olin mun luokkalaisen synttäreillä, ja meillä oli niiiin hauskaa! Oon niin onnellinen, että mulla on saksalaisia kavereita, joitten kaa voi olla aivan oma ittensä ja pitää hauskaa.

Maanantaina lähin sitte Wunstorfiin, kaupunkiin lähellä Hannoveria, jossa asuu Iida, mun paras kaveri, joka on myös Saksassa vaihossa. Tiistaina tehtiin kierros Niedersachsenin isoissa kaupungeissa, jos kiinnostaa voit lukea siitä päivästä Iidan blogista saksaksi täältä! Iidanki kanssa jaksettiin puhua 2-tuntinen junamatka kokonaan saksaa, meijän takanaistuvat kyllä vähän nauro..

Bremen <3

Hannover

Hampurin Rathaus

Bremen. Kun tuota turpaa koskee, se tuottaa onnea. 

Ihanat maisemat Hampurin U-bahnista

Torstaina käytiin Hannoverissa shoppaamassa, ostin vaikka mitä ihanaa! Tosiaan ku ite asun kaukana isoista kaupungeista niin oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa shoppailla. Ja käyä ravintolassa ja kahviloissa ja ah elin kyllä sinä päivänä herroiksi! Toisaalta myös tajusin, että todellinen onnellisuus ei tuu tollasista asioista, ja ainut syy, miksi tuntu pahalta lopulta lähteä tänne korpeen on, että se Iida jäi sinne. Perjantai ja kesviikko meni täysin laiskotellesssa ja jutellessa ja launtai aamuna lähti juna takas Rottweiliin..

Saavuin toppatakki päällä Rottweilin asemalle ja siellä olikin Gastmama vastassa. Tunsin oloni niin tervetulleeksi kotiin! Istutiin varmaan 4 tuntia koko perhe pöydän ääressä ja kertoiltiin lomistamme. Sunnuntaina käytiin jälleen vaeltamassa ja täytyy sanoa, että nyt oli parhaat maisemat tähän mennessä. Tekeeköhä noi tahallaaan sillee, että joka kerta paremmille maisemille..

Tänään maanantaina ei alkanukkaan koulu, vaan oon viikon päiväkodissa, vähän niinku työelämään tutustumisessa. Koulussa mulle eka sanottiin, että mun pitäs mennä täksi viikoksi toiselle luokalla, kun muut tekee tän tutustumisviikon, mutta sit mun gastmama sano että voin ihan hyvin mennä tohon talon takana olevaan päiväkotiin. Tänään oli ainaki tosi ihanaa, noi saksalaiset lapset on niin ystävällisiä! Ja me ymmärretään toisiamme!

Schwarzwaldin upeat maisemat